Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
Kirjoittaja

Arkisto
2011
"La mie laulan laulu-tyttö, mie oon laulajan lajia, sekä soittajan sukua, mie oon pillille pielty, kantelelle kasvateltu, en voi suutani piellä, syäntäin kessytellä".

"Elä suutu suusanoista, elä virsistä vihastu, ei ole virret teillä tehty, ei ole teillä eikä meillä, virret on olleet ennen teitä, ennen teitä, ennen meitä, emoin entisten tekemät, issoimme ikisanoja".

"Kekrinä, kahuin pyhänä, palaa suuren suvun kanssa, kun on kyly lämmitetty, ruuat pöyille rakettu, ällös sie yksin palaja".

"Syty synnytystulella, pala pantuvalkealla, muilla sytyt muilla puilla, miule sytyt tervaksilla, tulkaa tyttäret tulella, vanat naiset valkealla".

"Siunattu tämä tuli, meiän neitoin sytytetty, kultakassoin kuottu, punaposkien porottu, jää hyvästi hyvä valkeamme, käyköö tyttöni kottii, valukee tie valkialta, päivyt noisoo jo punertammaa, jo sie kuu laskieli, myö vaa kiireeltä kottii, myö jätämme tähä sihalla, luojan luonetta pitämää".

"Kui alko suvi sulata, meren rannat raukeella, kui tuli kjesäne aika, vanoile suvi sulasi, meren rannat raukeessi, oja pohjat oikenevat, meile lauhit laukeevat, ilo virret vissotaksen".

"Lätkä tyttäret tulelle, vanat neiset valvamase, laulama emäni lahset, kukkuka emäni kullat, kumeassa kulkussana, eleässä äälessäne, la nyt vilissän vilulta, kajahutan kasseelta, la kuulub kumu kotoo, ääli äytsäb enneleni, kylä täb kurget kukkuva, lidna linnut laulava, enne vasso vastaeleb, evät ne laula lidna linnut, evät kuku lidna kurget, se se laulab laugottuni, ilotseb imetettyni".

"Kui tuli suvine aika, lehto puule puhkeesse, lehto puule, roho maale, meile laulut langetaksen, ilovirret vissotaksen, missipi minu ilota, missi lahse lauluskella, vet mil on yvä elämä, mehessäni meele valta, lahsesani lahte valta, enessä yvä elämä, kuhe tahen sinne tantsin".

"Missipä minu ilota, noore naise nakraskella, sillä on minu ilota, sillä laului laatitella, kui minu enne synnytteli, vet se lauluja lateli, vet se virttä veeretteli, aini sääteli sanoja, päälagele laatitteli, sillä on minu ilota, noore naise lauluskella, kuni pole maalla marras aika, ilmalla iätö polvi, poikasia  poimiskella, nooria mehiä nopita, enne lahso lahvotella, isä tyttö itkotella, kui sama marjat muile maile, tuomut toisile vesile, emmä toista tervehtytä, emmä tunne tuttavasse, emmäko soimaa sosesse, vertaele vellesseni, nyt olemma vereltä vellet, kauniit enne kaatteraissa".

"Laka vaatan liekujani, laka kiusan kiikojani, veib ko liekku liekutella, veib ko kiiku kiikutella, meitä kahta kana, kahta kana kaahteroija, kolme korvarengaita, la kysyn kylämiehiltä, mist on puusta liekku tehty, ei ko ole lepästä tehty, ei ko painettu pajusta, paiju on abras painumah, leppä on abras murtuman, kahki on abras kakkeman, et en maalle langeesi, maalt eb o nossaji".

"Laka kiusan kihlago, kiusan kihlago mäkeä, lieku liukua lipeä, lieku laskia lakea, lipiätä lidnatietä, kareata kaivotietä, teräistä tietä myö, vahkest vakoa myö, kylä tyttäret sesaret, kylä poisit puolet vellot, liukuga, laskeega, ken eb tule liukuman, sen linat likojako, liukujele pitkät linat, lahte valkeat laulajele".

"Lätkat linnut liukumase, liukumase, laskeemase, liukumase, laskeemase, liukun pitkii linoja, lasen lahta valkeita, liukuuka, laskeega, liuku saarninen saanikka, liuku veljeni vestetty, kalueni kausatettu".

"Liukuakka, laskeakka, avitakka armolliine, lak miä ciuzon cihlagoa, ciuzon cihlagoo mäceä, leebko liukoa lipea, leepko laskea lakea, liukujeilee linad picäd, laulajeilee lahte valkead, vohoo villaa valkeuutta, pedraa soonee sirkeuutta, tudrat tulee, rohod peltoo, linad likoo".

"Perreemies, perreen isäntä, lupaele sie tuvaista, lainaele lattiaista, mis miun leikki lyvväksein, tantsut tallaellaksein, ku et antane tuvaist, lainaele lattijaist, viemmä pellole tuppaais, kannama suole kartanoois, pellole peräkiveeks, suole sammal mättähääks, siel ei pää lakkee kertä, otsa ei ortta kolkuttele".

"Ko tulloot keväiset päivät, suot sulavat, muat valuvat".

"Jo nyt kesoi tulevi, kesoi lammi laikahtavi, iloisempi oisi silloin tulla, pätöisempi oisi mennä päin".

"Ku meille kesoi tulloo, ja meiltä meroi sullaa, meill on hiekat heltiät, rannan parret raihiammat".

"Nyt on maalla marrasaika, ilmalla itun sekkain".

"Ku tulloo syvä sykysy, kova talvi tallajaa, lumiluikat lankiaa, haavat haliaksi männööt, lepät muuttuut mussemmaksi, koivut kurjan karvalliseks".

"Jo tuli syvä sykysy, kova talvi tallaeli".

"Ei meien laulella pitäisi, iloella ensinkää, nyt on aika maalla marras, ilmoilla on itetyskerta".

"Suot sullaat, maat valuvat, kesäheinät heltiäät".

"Mänin metsään kesoilla, puhetessa putkijuuren, tuomen tullessa kukalle, mänin metsään kesoilla, haastan puille, haastan maille, haastan haavan lehtisille, puhun koivuille kovia, nuot ei verka vieraille, eikä viieks vilata, sekä kuueks kulata".

"Kyll on päivii kesossa, sykyess on puhtehii".

"Ku tulloo kevät keppiiä, kesoi-ilmaiset ihaalat, ku meille merot sulavat, jäät sulavat järvilöistä, alkaat alukset juossa, vetoilaivat lainehella".

"Kun kerran kevät tuloopi, malta, tulloo moarjanaika, sekä tulloot töihen piättö, tulloopi puihen polutska".

"Ku tulloot kepiäiset kesoipäivät, kervonnehelle itselleen, kui tulloot ihalat ilmat, ikkäisin onnettomalle, ku miä kuikuttelen jokko kesoikukkaiselle, kurjia päiviään kurja leinekkähhäin, henkäelen jokko heinäiselle, heikoi huolehikkahaine, leinäelen jokko lehtiselle, leine lemmenikkähäin, kaihoelen jokko kantoiselle, kaitoileinekkäin".

"Savu soarella palave, tuli niemen tutkamessa, pien on sovan savuksi, suuri paimenen paloksi, kesä vettä keitetähä, kuu kiviä kuumataha, vuosi pannaha olutta".

"Mie toivoin kesän tulevan, suven suuren lämpiävän".

"Kesän tulles, suon suloas, lätäkköijen lämmetessä".

"Kaks on kaunista kesällä, lehti puussa, ruoho maassa".

"Huomena on rostuo, tänäpän on synnyn päivä, kaksin kattiloin tulella, kolmin pavoin paisumah".

"Istumme ilo kivelle, hyvän toisemme keralla, kahen kasvin kumppalimme, laulelemme, joutelemme".

"Päiviän mänetellessän, aikojan eleytellessän".

"Laulettih on kesä, itse keskellä keseä".

"Kui se lämmin lähestyyppi, kevätilma keikahtaappi".

"Kuin on kesä keikahtaabi, syysilmat synkät tuloobi".

"Kolmasti kesässä yönä, puista huuhoin huutehia, maasta kastehen karisin".

"Jo on hoaba haljahinen, lehdiet langettu, kai keldaseks mänty".

"Nouskaa nuoret, peskää pienet, jo on vanhat valviolla, ikiloput istumassa".

"Nyt on pietty piot parahat, syöty syömät, juotu juomat, pietty piot parahat, kun hyvänä vierahan tulit, niin parempana mäne".

"Suot sulavi, maat sulavi, ahovieret aukiavi, lätäköiset läinpiävi".

"Minä virvon vitsoillani, virvon vitsoilla hyvillä, pajun varvoilla parailla".

"Mänen metsään kesällä, puhetessa putken juuren, lehen kannan kasvaessa, ruohon moaahan lanketessa, lehen puuhun puhetessa".

"Siitt alkoi salo siletä, metsät meidän kasvaella, lehet puuhun, ruoho maahan, käk on puuhun kukkumahan, päivä päälle paistamahan, kuu päälle kumottamaan".

"Syksyhest on yöt pimiät, kevähist on päivät pitkät".

"Elin syksyn, taitoin talven, kestänen ajan keväisen, vaiko sortuisin suvehen".

"Nin mie laulan liirittelen, kui vetosta vierettelen, nyt on lupa laulajilla, ratto lapsilla elleää, jo on kiuru kuulinnassa, ilmassa ihana lintu, peääskyset likertellyööt, lapsillemme lauleloot, pienillemme pilpattaat, miks en miekin laula, ilosta ajan ihanan, suven tultuvan suloisen".

"Ku muille pyhät tulluot, muut ku vaihtaat valkijaa, mie vaa muutan mustan paijan".

"Määm me metsään kesäll, poimin puoloi mä putinan, vain o verran vaapukkoja".

"Mään mie metsään kesällä, puhetessa putken juuret, lehen kannan kasvajessa, haastan haavan lehtosille, pakajan pajun vesoille, maa ei kerro kellenkään, kulloinkaan ei kuivattele".

"Talvi poika talleroinen, puhu puut lehettömäkse, heinät helpehettömäkse, kanarvot kukattomakse".

"Anna aikova mänövi, vähän päivä välpähtävi, aika liitoilla lipuvi, päivä miärillä mänövi".

"Pakkani puhurin poika, vilu ilman kyhelmöini, kyllä mä sukusi tiiän, tiiän sykky synnyntäse, kesän heiluit hettiessä, talven taivosen navalla".

"Nouses lämmin moam povesta, hiki mannun hiertimestä, pakkasen palelomihi, kovan ilman koskomihi".

"Hyini tytti, jäini neiti, hyyssä sukka, jeässä kenkä, hallassa hamehen helma, paijan kaulus kalkkaloissa, iho kaikki illenessä, hyistä kelkkoa vetävi, jäistä talloa taluvi, jää-rekie reutuovi".

"Pakkaine pajulla sündi, ilma kova koivikolla".

"Jo kohta kesä tulluo, keson lintu lauleluo, keson kukkuut käköset, kukkuut käet kultaharjat, kultasis seipähis, voakuut vaskiset varikset, varokkaissa vaskisissa".

"Kaikki karjalan surulla, huuteloot huolen kanssa, kuin ei taitu talven jalka, paksut niskat pakkaselta".

"Kun meille kesä tuleepi, mänen metsiä mäjelle, soitan suurella kivellä, kajahutan kalliolla".

"Virpoi varpoi vitsat käyvät, tuorieks, tervieks, tulevaks vuuveks, heinajaks saunaa, kaks lasta kaulaa, kolmas jälest juoksemaa".

"Mie se virvo viisahast, taputtele taitavast".

"Mie se virvon vitsasella, kopsin koivuoksasella".

"Nouskaamme norolle nuoret, kesälinnut liikkehelle, tehkäämme tarelle tanssu, jalan isku inkerelle, pankaamme käsi kätehen, pankaat ranne rantehesen, punokaamme nuora kierä, nuora kierä ja lahea, nyt aika iloita meiän, aika kaunoisen karata, tällä nuorella ijällä, vihanalla varrellamme".

"Täss on lysti lyöäkseni, hyvä hyppäelläkseni, täss ei pää lakehen kertä, otsa ei ortta kolkuttele".

"Kussa tahon, siellä tanssin, kussa lusti, siell luetan, talo ei kiellä tantsimasta, hyvä nurmi hyppimästä".

"Tehkäät illoille iloa, päivän mänylle remua, iloisemp on illoin tulla, pätyisemp on päivän mennä, yön kulua kuuluisampi, iloisamp on itsellemme, muien kuulla kuuluisampi, rattoisamp on rahvahalle".

"Ei iso ilosta kiellä, emo estä laulamasta, isoini ilon suvaitsi, salli laulun laukojani, kuin kasvoin ilomäellä, kasvoin laulukankahalla".

"Iloitkaa, iloiset nuoret, karatkaa, kanat matalat, tällä nuorella iällä, viherällä vartuella, nyt ikä iloitaksemme, polvut lieritelläksemme, kunis tuullan tukkapäänä, liekun lieminät selällä, viuhan villat hartiolla, keikun kassa kaulallani, kysymätä käyn kylässä, salitsemata naapurissa".

"La mie laulan, nyt mie jouan, nyt mie jouan laulamahan, ja jouan iloitsemahan, nyt ei kiellä kielloskaan, ken hullun kylästä kielsi, monta meitä mieletöintä, sata puuta latvatointa, tuhat tuulen taittamia".

"Laulella tytön tulevi, huhuella huolellisen, kuin ei muuloin niin kesällä, heliällä heinajalla, tahi talvella tuvassa, parahalla pakkasella".

"En mie huoli hoz olen nuori, enkä pelkää vaikka olen pieni, mie olen oikee, seison sirkee, mänen läpi miesten hulkan, porottelen poika polkan, en paa päätäni povvee, silmii liinoje sissää".

"Täss on lusti nuoren noissa, kaunis kassapää karata, lusti on luita liikutella, jäseniä järkytellä".

"Ilo nousi ikkunasta, laulu lavvan liitoksista, miulen pienellen tytöillen, matalallen marjuellen".

"Ei miun verrein vässyis, suistuis ei sulat sannain, vaik laulan yheksän yötä, yhen paijoin panolla, yhen vyöni kiinteellä, yhen hengoin huoannalla".

"Laulank, laulank, vain on täys, vai viel vähhäisen laulan, pimahutan pikkaraisen, vai vast alottanemma, kyllä versiä miull, kyllä saatuja sannoi, laaittuja lausehia".

"Elkäähän pahaks pannah, elkäänk ovvoks otellak, hos miä väärin verren lauloin, sanan kaksin kannoittelin, mont on vääräist sanaist, miun lapsen lauluissaan, hullukkaisen huuannaas".

"Paremmille laulajille, kummemmoille kukkujille, selvemmät on selän takkaan".

"Miulla on virret viien velloin, sanat seitsemän siaren, ei uo virret velloin saamat eikä siarren sirkuttamat, sanat saamain ommain, virret tieltä tempoimain, kanervista kaivamain".

"Ku tulloo arkiaamu, kerin virren kerälle, paan miä paasmalle sannain, laitan kirstun laatikkoon, ku tulloo pyhäine aamu, siit miä virrein virutan, laulan yheksän yötä, päivän päälle kymmenettä".

"Voi tytöit, sulat sisoit, voi laaut emoini lapset, tehhään myö tarelle tantsu, jaloin isku inkerelle, nyt miä laulan, nyt miä jovvan, nyt miä jovvan laulamaa, ja jovvan iloitsemaa".

"La miä laulan lintu laihoi, venoi lintu vierettelen, istuin ilokivelle, ilo paaelle panniin, lövvän suuhun laulamaast, itsehen iloitsemaast, oli suuni sammalsoint, kieloi mussiiss maoiss".

"Mänin metsää kesoilla, puhetessa putken juuren, lepän tullessa lehelle, kuulin kukkuvan käkösen, tuost miä poimin pollehein, otin olkamuksihein, nyt miä laulan laatui sannoi, valittui valmehii".

"Älkää ouvoksi otelko, hosj mie lapsi paljon laulan, hullukkainen paljon huuvan".
 
"En mie voi iloita olla, ilman lauluntaa elellä, pillit seisoot seinän piällä, urut uksen uutimessa, kons mie tahon, silloin tantsin, kons suvaitsen, silloin survon".

"Laha mie laulella alan, alan virttä vieretellä, nuottijaini nostatella, mitä huolin, hotj mie laulan, tahi huolin, hotj mie tantsin".

"Tantsi tyttö tarkemmasti, pie piätäisi pistymmästi, lyö luuhuis lustimmasti".

"Tantsikaahan työ tasaset, hypätkäähän työ hyväset, silehillä silloillammo, lakehilla lauvoillammo, täss ei piä lakkeehen kose, otsa ortehen pamaha".

"Iloitaaks myö ihmeen nuoret, ihmeen nuorella ijällä, vihannalla vartuvella, kun myö vanhaksi tulemma, ei siit mieli tehnekkänä, eikä suu suvainnekkana".

"Virret metsähän mänevät, laulut soille lankeavat, siit iloitsoot suuret kuuset, laulaat lahot petäjät".

"Mänin mie kesolla metsää, mänin korian koivun luokse, kui on koriat koivuoksat, niin on koria miun elloini".

"Nyt on meilä mielivalta, mielen valta, kielen valta, suun valta, syämen valta, valta lapsen vallattoman".

"Tupa täynnä tuppisuita, lattia latoneniä, ei asian alottajaa, ei ilon alkajaa, ko mie tulen tuppaa, tuon miä ilon tullessani, remun reisipuolessani".

"Kui mie tulen tantsimaa, heikot pieksän helmoillani, kehnot kengän kannoillani, pojat potkin porstuaa, ukot nurkkaan nutistan".

"Jos mie lauluille rupean, virren työlle työntelehen, laulan päivät päälletysten, yhytyksen yöt sanelen, laulan merehen metsän, järvehen kopian korven".

"Soi metsä, kumaja korpi, meijän lapsen laulaes, hullukkaisen huutaes, la mie laulan illan tullen, illan tullen, päivän männen, kylän väen kylpies, kansan vettä kantaes".

"Illast ilo parempi, lasetes on laatuisamp, illal ettää kuuluu, kaukaa kuuluu kastehel".

"Kuulette työ kui mie laulan, kui mie sakeast sanelen, sekä totta toimittelen".

"Työ tytöt, miun sissoin, kävvää rinnan, tehhää rinki, kävvää myö käsi kätteehen, ranne toisen rantuvehen, ei käsi kätteehen tartu, ranne toisen rantuvee, sormus toisen sormuksee".

"Kun kerran kesäi tulloo, kevät väleen keikahtaa, keikkuuvat kesoiset neijot, ne on putrolta punaiset, sokurilta sorijat".

"Olin nokka nuorempana, kokka kolme vuotisena, kuin mie lauloin, taivas nauro, kuin mie käin, kämärä paisto, kuin mie seisoin, seinä läikky, kun mie istuin, maa iloitsi, kun mie tanssin, tanner järkky".

"Käyvää, langot, laulamaa, vellekset vetelemmää, langot laulaat hyväst, vellokset somin vettäät, myö ko yhtee yhymmä, nyt myö leikki lyötänee, ja ilo isettännee".

"La ma laulan liirittelen, kuin vetoista vierittelen, suusta kuin sulan nenästä, pääst kuin päivän kakkarasta, kesälinnun tienoselta, talvirastahan tavalla".

"La mie laulan pienen laulun, vielä virkan pienen virren, sanon jos pari sannaa, puolikymmentä puhetta".

"Jos en laulaa mie ossaa, laulan laulajan jälestä".

"Ei sanat sanellen puutu, virret laulaen ei vähene, sanat puuttuut saamattuuen, virret viikon laulamatta".

"Harvoin hanot yhessä, harvoin hongat hangotuksin, sitä harvemmin sisokset, nyt kuin yhteen yhymme, nyt kuin peäsimme parriin, nyt myö leikki lyötänee, iloinen iseltänee, tantsu tallaeltanee".

"En mie uo opissa olt, käynt en kieli-koulolois, oma maa omat opetti, oma tanhut tantsimaa".

"Kui mie tulin tuppoa, toin iloisen tullessai, remu reuna puolessai, muut ne laulaat, muuta virttä, mie voa löyä lörpötystä".

"Mie itse ilon tekijä, konnun kaiken koittelija, laululojen laittelija".

"Muut lauloit laialtaan, pittiit puolta puoleltaan, meiän laita jäi laulamatta, meiän kolkka on koskematta, meiän puol pitelemättä, voinhan miekin puoleltain, viiten seissa viikollain, pittää puolta puoleltain".

"Miunkos lauloa tuloo, miunkos vuoro vieretellä, voinhan miekin vuorostain, löyän miekin lörpötystä".

"Soisin aina soitettavan, iän piettävän illoo".

"Las mie laulan kielukkinen, iloitsen syämmikkinen".

"En oo hullu, jos mie huuan, kylän lautta, jos mie laulan, ei ne hullut huuakkaan, kylän lautat ei laulakkaan".

"La mie laulan kons on aika, kukun sillon kons on kerta, tällä nuorella ijällä, viheriällä vartuella, se on ilmyttä ijässä, se on polvutta parasta, polvi emon polven luona, la mie laulan voiessani, kerran kehtaellessani, ehk en toisin voinekaan, kerran en kehannekaan, kuin tulen tuojani ijälle, valun vaalijan jälelle".

"Hyvä tässä nuoren nousta, kaunis kassapään korota, nuoren nousta ja yletä, kahen kasvavan korota, kunis vanhemmat varana, meri alla, metsä päällä, katajikko kaivotiellä, kulta kuusikko kujalla".

"Tulkaa kultain kujalle, vaskueen valvomaa, kuja salli kukkujaista, nurmi nuorta hierojaista".

"Iloitkaa, iloitkaa nuoret, iloitkaa nuorella iällä, nyt aikoi iloita meijen, aikoi lustin luuraella, aikoi tantsia tassaisin, noiskaa me norulle nuoret, kesoi kempit kalliolle, punotkaamme nuora kierä, tehkäämme turulle tantsu, jalan isku iljanelle".

"Oi tytöt sulad sisared, sulad sullijad omenad, kassapäät kotikanased, laulakaa ko laukohiuksed, kukkukaa ku kulta kudred, kuis on kudrad kulmillanne, hiuksed hartiaisillanne, sinis ilmalla illoo, mie ilo isoni koissa, sinis on ehtoista elloo, mie elo emoni koissa, sinis on polvutta parasta, kunis tuulla tukkapäänä, liehut lieminäd olilla".

"Em mie voi ilotta olla, ilma laulutta ellää, mie ole ilokylästä, kazvad laulukallahilla, miu isyyd illoo suvaisi, laukojani laulu salli, pillit seisti pienan päällä, kantel kammarin ovella, kunis mie marjud makaisin, lehtilintuine lepäisin, kui noisin marjud makkaamasta, lehtilintu liekkumasta, nii vaa pillit piikkaeltii, siit vast kannel kraaksaeli".

"Tulkai laissat laulamaa, vetelykset veeremää, onko teil varsat vatsassanne, kerät keski paikassanne, ku ette työ taho tantsimaa, ettekä viitsi veeremää, laskaa suunne laulamaa, itsenne iloitsemaa, ved ei meitä tauti tapa, eikä meitä moru murra".

"Laulakaa emänne lapset, kukkukaa emänne kullat, elkää tytöt surekaa, elkääkä linnut leinäelkä, kanat kainust eläkä, a tyy ootte isoinne koissa, ootte virvoid vellon luonna, ootte tammet taatan luona".

"Kus sie tahot, siin sie tantsit, missä viitsit, siinä veeret, kussa issut, siin iloitset".

"Veljyeni nuorueni, lupa nyt on liekki lyöä, lupa viljoin vieretellä, tuonne mennä kunne mieli, laulakatte laskekatte, iloisalla iällä, kaunihilla kasvoillanne, saapi vanha vaiti olla, itkumielin istuella".

"Sillon laulan konsa jouvan, konsa jouvan laulamaan, ja jouvan iloitsemaan, nyt mä jouvan laulamaan, ja jouvan iloitsemaan, ei nyt kielä kielaskana, ilkiä ei jumalakkaan, nyt on meillä mielen valta, miele valta, kielen valta, suun valta, syvämen valta, valta lapsen vallattoman".

"Mitä me sulat suremme, emon lapset emme laula, annetas me niihen surra, kutk o maalla vierahalla, tuki tuntemattomalla, miss ei muut miuista tunne, mitä myö sulat suremma, myö ollaan omass kotona, oman emon ehtoloilla, maamman mairetis paloilla, emmoin pittää piirakoilla, kasvattaa kakkaroilla".

"Veli kulta, veikko kaunis, suullinen sanollisein, kielellinen kumppanini, jok nyt laululle lähemme, virren töille työntelemme, lähteämme laulamaan, saatahan sanelemaan, näitä saatuja sanoja, joita ennen eukko neuvo, oma vanhempi opetti, kehrävartta kiertessänsä, vääntessänsä värttänää".

"Hyvä on tyttönä elellä, siliänä silkki päänä, koreana kassa päänä, kysymättä käyn kylässä, nauratellen naapurissa, tantsien käyn talon väliä".

"Kussa istuin, maa iloitsi, kussa seisoin, seinä paisto, kun menin ilo-mäelle, ilo istu viereheni, remu syrjähti syliin".

"Konsa jouan, sillon laulan, konsa viitsin, sillon virkan, laulan pitkinä pyhinä, pääpyhinä pakisen".

"Nyt en joua laulamaan, kesoisilta kiirehiltä, talvi-töiltä tarpehilta, la toi syys jorvahtaa, sit mie jouun laulamaan, kesoisilta kiirehiltä".

"Jo neuvoi vanha väki, virkkoi vaalijaiseni, iloilla iloitsemaan, päivän laskulla laulamaan, iloill on ilta parempi, päivän lasku laatusampi".

"Menin metsähän kesolle, putkehen puhalla säällä, tien vieret käkköin kukkui, sanoin lausuit laukka heinät, siit mie sain sanaliseksi, ja tulin virren tuntiaksi, virren oppihin opastuin, ei oo virret vellon saamat, ei sisaren sirkuttamat, sanat saamain on omat, tie vierist tempomain, kanervist katkomain".

"La mie laulan laiha tyttö, kuiva tyttö kuikuttelen, miks ei muut lihavat laula, verevämmät vierettele, mie olen luotu laulamaan, käsketty kävelemään".

"Hyvä on tyttönä elellä, kaunis käyä kassa päänä, liekkuu lievinä olalla, viertä villa hartioilla, käyt keikkuen kylässä, tantsien talon väliä, nauraellen naapurissa".

"Isäntäni, vaariseni, emäntäni, muoriseni, annelkai tätä tuvasta, lainaelkai lattiaista, miss meiän hyvien hypätä, naastiloin naksutella, en mie tantsis sillollasi, tantsin kepiäll kengillään, miull on kempi kengän saaja, sitä kempimpi pitäjä, en mie istu penkilläsi, istun mie hiepra helmoillaan, miull on hiepra helmon saaja, sitä hieprampi pitäjä".

"La laulan miä hanoin, laulelen hanoi matala, äänyellä pienyellä, kielelläni kerkiällä, syämen mataluella, vesilintu vierettelen, heinäsirkka sirkattelen, pöröläisenä pörisen".

"En mie rahasta laula, suuta kullasta kuluta, paperist en paa sanoja, hopiasta huoliani".

"Ku mie nousen laulamaan, ja saanen sanelemaan, laulan mie laulajat mokomat, kukun kukkujat mokomat, sorran suohon portahaks, maahan varraks vajotan".

"Kun mie nousen laulamaan, saanen sanelemaan, niin laulan yheksen yötä, yhen paijan panolle, yhen vyöni vyöänöl, yhen hengen huokunall, laulan meroihiin metsot, suolaksi meronsomerot, urot nurmelle nukutan, pojot puolan mättähelle, sanohilla salkahilla, virsillä viekkahilla".

"Monikoha noin sano, laiska on luotu laulamaan, tuhma virttä tuntemaan, laiska ej laulella ossak, tuhma ej virttä tunnekaan".

"Kuin kerran kesä tulloo, mäemme rinnan rinkisessä, sikä kaikki kaulatuksen, meidän kaunoille kaduille, uhkialla uulitsalla, lentäävät letissä silkit, napajaat nauhat päässä".

"Niin mie laulu laskettelen, kuin vetoinen vierittelen, suusta kuin sulan kynästä, päästä kuin päivän kokkarasta, suu ei laula suuruksetta, rinto rasvalta ratise".

"Eivät miulta virret puutu, ennen puuttuvat metsät puita, metsät puita, maat kivijä, en väsy minä väkävä, vaikk laulan yhdeksän yötä, päivän päälle kymmenettä".

"Nyt miä laulan, nyt on aika, nyt miä huuan, nyt ei huolta, ei uo huolta, eik uo mieltä".

"Kuss miä tahon, siell tantsin, kussa viitsin, siellä vieren".

"Enkos miä, sisoi, sannoont, laatinut, emmoin laps, ollaan viel kesoi koiss, luonna ehtoisan emoomma, luonna ismaron isoomma, kävvää yhtä kylätietä, pietää yhtä pintelii, toinen otsa toisen pääss, toinen toisen olkapääl, pietää sukkaamma surruuta, paiat mielitä pahoita, hyvät rievut hylkimätä".

"Mist sie tunnet huolellisen, huolellinen laulelevi, mist sie tunnet huolettoman, huoleton huhuelevi".

"Läkkääm lankot laulamaan, sukukunta suoltamaan, heimokset heläjämään, suu'un suurilla paloilla, heimokunnan herkkuloilla".

"Onhan miull virtosii, niinkuin seinän hirtosii, mie kun avvaan arkun kannen, laulun laatikon alotan, tuolt mä löyän lörpötystä".

"Nyt mie lauluille laskein, virren töille työntelein, omat on virret oppimani, omat on saamani sanani, kanervista katkomani, lepän oksista leikkomani".

"Mie kun äänehen ylenen, soin kun sorja kanteloinen, mie kun äänehen ylenen, panen kun pajuinen pilli, mie kun syännyn laulamahan, jäävät naiset nauramahan".

"Kuin ois miulla linnun mieli, linnun mieli, kiurun kieli, laulasin meret mesiksi, meren kaislat kaakkusiksi".

"Mie toin virren tullessain, mitä laulan ollessain, näpissäin näitä kannon, koprakuvuss kuletin, mie en kärsi käskemistä, uottele uhittamista, mie käyn ilman käskemättä, uskallan uhittamatta".

"Ennen metsä puita puuttu, metsä puita, moa kivvii, ennenk loppuut miun loijuin, loppuut virren loilotokset".
 
"Mie ku seännyn laulamoaa, sitä tulloo ku tupesta, onha tuohoo otsaluuhun, on toaha sanoja soaatu, toaha on tuotu tuoniloja".

"Parven ois parempi olla, rauhaissa rattosampi, myö kun soriasti sovimma, ja elämmä eukon lapset, oomm kuin linnut liinamaalla, ja kanat katoksen alla".

"Mie kun laululle lassein, virren työlle työntelein, laulan päivän päästä päähän, koko päivän koskematta".

"En mie tiiä itsekkään, mitä virttä mie nyt lähen, miull ei oo virttä mietittynä, eik oo ennen etsittynä, valmiiksi varustettuna, saan mie virret viitastain, paan mie paitani hihoista".

"Ei ilo ilolle tunnu, kuin en oo iloissa itse".

"Virs loppu, kun lopetan, suaan mie toisen, kun alotan".

"Tulkoon virrein tuppaan, soakoon suojaan sannain, poikki puolin polvillein, pitkin varpahaisillein, kuka ei mahu ovesta, se iloitkoon ikkunista, ja remuitkoon reppenist".

"Mihin lie virret viipyneet, ilo kielet kirvonneet, istuis ison kotona, elläis emon keralla, tulkaa virtein tuppaan, saa sanain lämpimään, mie oon vissiin virren seppä, laululoihen laittelia".

"Lahan mie puhas puhelen, soaren kukkanen sanelen, vereväinen vierettelen suusta kuin sulan nenästä, peäst kuin päivän kakkarast".

"Ei lopu loruiset miulta, ennen loppuit lounat tuulet, puuttuit tuulet puolen päivän, ennen kun loppuit miun lorruit, salpahuit ne miun sannain".

"Ei sanat sanelen puutu, virret laulaen vähenne, sanat puuttuut saamatuitta, virret laulamattomuutta".

"Lauloin ennen, lauloin eklen, viel laulan tänäkin päivän, viel on virttä huomenneksi".

"La mie laulan uutta virttä, uutta virttä ja verestä, syvänkuul syntynyttä, talvella tapahtunutta".

"La mie laulan lammin sorsa, kaikatan meren kajava, meren rastas rallattelen, kesä linnun kielosell, suvi linnun suukkosell".

"Mie ku istun, moa iloitsi, mie ku seison, seinä paisto, mie ku käin, kämärä läikky, mie ku tantsin, taivas leikku".

"Kun tulee tuleva vuosi, aika toinen armahampi, vielä kukkana kukoistavat, heinä vartena heloitat, oman liemen lämpimässä, oman suosion sulossa, sitton laulan laatummasti, kajahutan kauniimmasti".

"Hyvä oli ennen, hyvä eilen, hyvä tänäki päivänä".

"Konsas myö sisot yhessä, konsas seukot suuta suksin, nyt kun yhteen yhymme, kun saimma suuta suksin, nyt on leikki lyötänee, tantsu tallajeetäne".

"Antakaa mie alotan, mie alotan aika leikin, kierretään kiperä leikki, tehhään leviä leikki, kaikk lapset laulamaa, tytöt nuoret nuotioone".

"Lähtään lankot laulamaane, vellokset vetelemääne, lyyvään käsi kätteene, laulamakseen on hyvviï, lauletaan on laatusaste, veäätään virttä viisahaste, jott ei ihmiset ivvais, eikä naurais nuoret naiset, miun lapsen laulujaini, hupeloisen huutojaini, pienen piipatoksiain, mekujain mielettömän".

"Mie kui avaan arkun-kannen, laulun laatikon alotanti, sitä tulloa kui tupestaui, lähtöö kui läkin sisästäiä, kui lavesta laukiaapi".

"Jo mie sen sikälis lauloin, sen sikälis, tään täkälis".

"Mie tein virret tullessaini, mitä laulan ollessaini, miull on virret tiellä tehty, tie-puolist on tempomaini, risuloist on riuhtomaini, kantoloist on koaapimaini, kanervist on katkomaani, mie vaan oksista otelin".

"Omat on virret oppimaini, omat saamain on sannaini, otin tuumat otsastaini, nenästäin neuvot keksin, suustain sanat suloiset".

"Ei meillä surulla syyvä, ei eletä huolen kanssa, meillä syyvään ilolla, eletään remun keralla".

"Iloin syön, iloin makkaan, iloin ruuvalle ruppein, iloin astun atrialle".

"Mie synnyin ilo-määellä, ilo kasvoin kartanolla, issoin ilo suvaitsi, emmoin lavian laulun, sissoin jalan siviän, velloin tasaisen tantsun, itse oon ilon tekijä, kaiken konstin koittelija".

"Kui mie tulen tuppaan, tuon ilosen tullessain, remu reuna puolessain, tulen kuin tulen kipuna, taihka rauta-muurahainen".

"La mie koettelen äänöstäin, kiusajelen kieloistain, onkos äänein ennellään, kieluuvein ponnellaan, äijä on eääntäin kulunut, vaaksa on varttain valunut, siint on männeën kesosen, siint on toisen toukovuuven".

"La mie laulan laarittelen, laulan loaaoilla sanoilla, puhehilla puhtahilla, laulan laihast posesta, kuivasest kuikuttelen, vetelen verettömästä".

"Ei lopu lorinat miulta, lopu ei miulta loilotokset, vielhä miull on virkkomista, vielhä miul on viisi virttä, kokonaista on kolme virttä, viis on virttä virkkamatta, kolm on ilman koskematta".

"Mie kuin säännyn laulamaani, mie laulan yheksän yötä, laulan päivän päästä peäähän, laulan sutkin suorasteene, kohastee kolme yötä, yhen paijjain panolla, yhen vatsan syönnöksellä, yhen vyön vyötännällä".

"Sitä mieheksi sanoisin, urohoksi uskaltaisin, ken miu veisi virsissään, ken salpais sanasissaan, kuka soutais suksillaan, laskis latusillaan".

"Tänä vuonna tässä laulan, tässä mie kääet kukutan, täss linnut laulattelen, kuin tulloo tuleva vuosi, siit en tiie itsekkää, kussas mie keääet kukutan, kussas linnut laulattelen".

"Soisin aina soitettavan, soitettava, laulettavat, iijäin piettävän iloista".

"Nyt meiän hyvä hypätä, kepyt meiän keikahella, nyt ei jälki jäässä tunnu, jalan isku ärjänneessä, ei sukka sulassa maassa".

"Iloiten ikä lyhempi, rallatellen rattosampi, itkiin on ikä pitempi, surren on aika surkeampi, yhäten ikä kulluu, hoit itke tah iloitse, tah naura tah natise".

"Kuin ois yhtä ystäväistä, sekä toista tuttavaista, käis mun kanssain tantsimaan, kerallain keikkumaan, kanssain kävelemmään, kell ois kengät kelvolliset, kell ois lahjat laaolliset".

"Miull on saatui sannoi, kui on kuusess käppyy, petäjäss on helpehii".

"Hoi veijon sulasanani, sulasuini äitin poika, ruvennemma laulamah, soanemma sanelomah, hyvän toisena keralla, kahen kasvo kumppalina, panemma käzi kätehle, haka toizena hakahle, istuuvun ilokivellä, laulapoajella panemma".

"Eipä koski vuolaskana, eipä vettäh lopeten laske, eikä laulaja pahana, ei virttäh lopeten laula".

"Virren lauloin, taitoin latvan, latvan taitoin, tien ojennin, paremmilla laulajilla, ozavammilla runoilla".

"Itse vanha Väinämöini, otti soitun sormillahe, käsillähe kantelvoisen, siitä oli soittu soitullaki, oli ilo ilolla, tuli moasta moan eläjät, tuli vejestä vejen eläjät, tuota iluo kuuntelomah".

"Siitä vanha Väinämöinen, lauloa hyrehteli, suu liikku, järisi parta, laulellessa Väinämöisen, vaan ei leuat longaillut".

"Veli kulta, veto kaunis, suullinen sanolliseni, kielellinen kumppalini, jokos laululle lähemmä, virtten töille tüöntynemmä, näitä saatuja sanoja, opituita onkelmoita, joita ennen eukko laulo, omat vanhemmat opetti, keträvartta kiertessänsä, väätessänsä värttänätä".

"Voi veikko sulo-sanani, lankoni, emoni lapsi, jos müö laululla lähemmä, virreñ töillä tüöntünemmä, kuta laulamma lajie, kuta süütä süüvätämmä, laulamma lajie tuota, tuota süütä süüvätämmä, joita enneñ lappi laulo, kota-poika poimetteli, uhtellä vesi-kivellä, umpi-lammiñ lappeijilla".

"Lauletah lapinki lapset, tinarinnat riekahuipi, nuotijolla nukkuossa, moatessa remutulella, lihan on petran purtuohe, särin on silmän syötyöhe, vejen on lammin juotuohe, miksipä mie en laula, jyvän on selvän syötyöni, puhtukaisen purtuoni".

"Issumma tässä illan kaiken, laulupoaella panemma, kiven kirjavan selällä".

"Josko lauluilla rupiama, virren töillä rupiama, virren töillä työntelemä, mitä sylki suuhun tuopi, vesi kielellä vetää".

"Sinne laulaja mänöö, kunne virsi vihjoav".

"Herennemmä, heittänemmä, luonemma, lopettanemma, paremmilla laulajilla, tietävämmillä runoilla, ei se laulaja hyvänä, lauleityte virsiähe, ei se koski kielaskana, lase vettäsä lopeten".

"Ilossa ikä kuluupi, riemussa reiahupi".

"Mistä virttä, kusta virttä, akan vanhan vakkasesta, ukon vanhan lippasta, keritelkääme kerältä, sormitelkaa sommelolta".

"Noita laulan, joita tieän, joita ennen äiti neuo, oma vanhempi opetti, maitopartana pahana, piimäsuuna pikkaraissa".

"Eip ole näitä ennen nähty, eikä vasta varsin liene, tämän tukun turpeutta, tämän kansan kauneutta, nuorison imartehutta, niin on väki haljakassa, kun metsä huutehessa".

"Tuopa viisas Väinämöini, tietäjä iänikuini, puhu suusta puhtahasta, lämpimästä läikähytti".

"Laulo enne lappalaine, kotapoika kolkuttel, vesa vanha vierettel, laulo heä lammin ahvenilla, viekuttii vejen kaloilla".

"Sano seppä Ilmarini, nyt ruvekkah laulamaha, sano vanha Väinämöini, aikani on ilon teoksi, varahaini laulannaksi".

"Siitä vanha Väinämöini, istuutu rautasen rahin kesellä, petäjäisen penkin peähä, otti soiton sormillah, kannervon käsien peällä, tanssi nuoret, tanssi vanhat, tanssi miehet naimattomat, tanssi nainehet urohot, siit oli soitto soitantoa, siit oli ilo iluo".

"Virkki vanha Väinämöinen, kumpi on tieolta syvempi, virsiltähän laulajempi".

"Istuu annj ilokivellä, ilovirtt on viettelööbi".

"Lassa laulaja tulisi, nuorra virren nouattaja, lassa lauloa pitääpi, nuorra virttä nouatella".

"Nukka, langot, laulamahe, suguvirttä viättämähe".

"Mie rupian runoille, laulan lapsiin tavalla, kun en oikein osanne, niin pilputtelen pikkaraisen".

"Niin laulan nyt isäni laulun, emoni laulun laakautan".

"Ei ole siitä laulajasta, jolt ei tulle tuhka suusta, kekälehet kielen alta, hilkkahiiret hampahista".

"Ulkoa runoja kuulin, läpi lauan laulajoita, läpi sammalen sanoja, halki hirren haasteloa, panin miessä mieleheni, vanhempana vatsahani".

"Istuin mie ilokivelle, kävin laulupaatiselle, otin kantelen kätehen, laskin sormet soittamahan, kielille kapahumahan, sävelille hyppimähän".

"Laulaisinko, taitaisinko, suulla kuin sulokivellä, päällä kuin päivän kämmenellä".

"Tuosta sain mie sanoja, eukon lapsi laululoita".

"En laula ilon himolla, enkä äänen kauneulla, laulan iltani iloksi, kuukauven kulukkeheksi".

"Joko lauluun ruvenne, ryhtynen runoin sanoille".

"Virret oikein osoan, laulut hyvät lasketella".

"Laula, laula, kielikkeni, iloitse, syämmikkein".

"Harvon on ystävät yhessä, harvon seukot suutasuuksi, nyt kui myö yhtie yhymmä, sekä peäsemmä parrii, nyt myö leikki lyötäniene ja ilo isettännie, sem myö tiemmä näin ikkeäne, myö jos illuo isemmä, levitämmä leikin peätä, emmä konsoa kovasti".

"Siit myö pääsemme parihin, suamme toinen toisihimme, yhtehen yhyttelemme, sitt myö leikki lyötäne, joka iltasen iloks, joka päivän piättimeks".

"Ei ole meiän neitosilta, ei ole laulut lauvennehet, ilokielet kirvonnehet, viel on laulut laiallansa, ilokielet ennellänsä".

"Ei pitäis leikissä levätä, istuu ei ilotuvassa, tupa on täynnä tuppisuita, lattia lutanenii".

"Lähetiä siskot silla piälle, tavallisest tantsimuane, kepiästi keikkumuane".

"Nyt myö laulut laitetaan, ja ilo isettämään, tanssu tallajeltamaan, nyt on tuttavat tukussa, sekä langot laijatuksin, hongat kaikki hangatuksin, nyt on vellot suita suisin".

"Aina soisin soitettava, ja kylässä laulettava, illat piettävä illu, iloss ois ikä lyhempi, ain ois aika vesselämpi".

"Metsäss oli ilo ihana, sielä kukkuut käköset, rallattaat rastas parvet, ilman lintuset ilossa".

"Laula lapsille remuksi, ja ilokso itselleni".

"Vielä laulaisin enemmän, kun ei ois kumma kuulijoille, ihme ilman istujoille, seinävieren seisojoille, minun lapsen laulujani, mun hupelon huutojani, pienen piipatuksiani, mekujani mielettömän".

"Jos ei laulaa mie osanne, laulan laulajan jälestä, jos ei tanssii mie osanne, tanssin tanssijan perästä".

"La mie koitan äänöstäin, kiusaelen kielostain, onks miun äänein ennallaan, kieluein ponnellain".

"Vain en saa vaiti olla, kieltäni sitoa kiinni, kun syän sanoille saattoi, luonto puhkesi runoille, käski kulkku kukkumahan, laittoi kieli laulamahan".

"Miks en laula, miks en laula, mie oon itse laulajainen, miks en tanssi, miks en tanssi, mie oon itse tanssijainen, jos en itse laulakkaan, laulaa lakki päälaella, jos en itse tanssikkaan, tanssiit tallat kengissäin, keikkuut kesäset kengät".

"Kuin ne lapset lauleloovat, suvilinnun suu-sanoilla, kesälinnun kieloisella, talvirastaan tavalla".

"Sisko, oma siskoin, siskot muihe vierahin, sisko oot siijuilt sanoilt, eukon laps oot lausehilt, no lauletaa nyt lasta kaks, tytö kolmen laitellaa, kui yhe emon tekemät, yhe varpuisen valamat, yhe linnun liekuttamat".

"Sitten lapset laulelemme, ja ynnä yhessä oomme".

"En mie ilolla laula, enkä suurella surulla, laulan mielellä hyvällä, iloisalla mielalalla".

"Miun vaa laulaa tulloo, mie o luottu laulamaa, heitett o heläjämää".

"Laula lapsiin remuksi, iloks muill ihmisille".

"Miun laulella tulluo, ko on luotu laulajaksi, käen kukkuu tulluo, ko on luotu kukkujaksi".

"Soitin suolle männessäini, kajahutin kankahualle, pajulehetki pauhasiivat, lepä lehetki liekahtiivat, honkasetki huokasivat, miun soria soitulleini, kaunihille kantelielle".

"Mie kuil laululle lähemmä, virren töille työnteleimä, sitä piisaa pitemmin, kyll täst lähtöö lällöpeästä, lähtöö täält lärsän alta, kyll sielt löytyy lörpötöstä".

"Ei oo virs pahan tekemä, virs oo viisasten tekemä".

"Ennen loppuit lounatuulet, ennenkun loppuut miu loijjui".

"Ei o syytä laulajalle, syy o virren laittajalle, sinne laulaja meneepi, mihin virtone vetääpi".

"No kuunnelkaas nyt kui mie laulan, sallikaa kui sanelen, kuunnelkaa nyt kunnon virttä, kui mie puhtaast puhelen, kui selitän selkiäst".

"Mie sitt laulan loaatusast, veään mie virren viisahast".

"Annas laulan voiessani, ja kerran kehatessani, ehken toiste voinekoane, ja kerran kehannekoane".

"Minä kun iänein ylennän, soip kuin sorja kanteloinen, mie kuin iänein alennan, pannoo kuin pajuinen pilli".

"Mitä virttä mie nyt laulan, kuta virttä kuin sanelen, ko ei mittää miitittyy, eikä ennen etsittyy, laha mie laulan täälä lailla, tuan mie puolitse puhelen".

"Myö tulimma, myö kulimma, myö kulimma kuokkimaa, koaalettii katsomaa, kuin tääl pietään pitoja, onko ihmiset iloisat, onko naiset nauru suulla".

"Iloset on muutki illat, remusat on muutki retket, tämä on iltoja ilosin, sekä retkiä remusin".

"Suun tapasin laulamasta, itsei miu iloitsemasta".

"Hyvä on hyvänä olla, ihan on iloine olla, kui näkyö sukuuse suuren, kaikk on tuttavat tukussa, heimokunta kuin on kuossa, nyt on lankot luajemmalta".

"Meill ollaan ilomäellä, ilolammin laitasella, ilokorven kukkulalla, joka päiv on lämmin leipä, joka päivä leivän loppu, lounat, murkina yhessä, iltaiseksi kylvetähän".

"En huua humalapeännä, enkä vinku viinapeännä, mie oon ilman näin iloisa".

"Ilo siinä, missä nuoret, vaka siinä, missä vanhat".

"Nyt kun yhteen myö yhymmä, nythä leikki lyötäneene, velloin oman keralla, kanssa kasve-kumppaliini, yhtehessä myö elimmä, myö elimmä, myö olimma, elimmä eli-ajanna, kaiken kasvanta-aijjanna, yhtess söimmä, yhtess joimma, parvess käimmä paimenessa".

"Noussaan nyt norolle nuoret, kesokempit kalliolle, laulamaa lakuttamaa, tantsimaa taputtamaa, näin käski iso ilota, vello vesälöittämää, issoin miun ilon suvaitsi, eukko leikin leppiämmän".

"Ollaan myö tytöt yhessä, yhen rinnan rinkisessä, laulakaamme loatusasti, vetäkäämme vienosesti".

"Täält tullee tämä emäntä, tämä täysi tylleröine, tanssin mie ku tannsinenki, hypin ku hyväksi katson, ilon ajaks arvaelen".

"La mie tanssin taivuttelen, nuori neito notkuttelen, tällä nuorella iällä, ihanalla vartuella".

"Voi teiän vielä virsiänne, kun ei nosta miehen mieltä, tykytä tytön syäntä".

"Lapas mi puhas puhele, saare kukkane sanele, suusta kui sula nenästä, pääst kui päiväkakkarasta".

"Sillä se onkin, niin se onkin, teemme taahan tanssipaikan, isemme ilo-tupamme, hyvä täss on hyörähellä, sillan päällä pyörähellä".

"Näitä ennen isäkin lauloi, kirvesvartta veistäissään, näitä ennen emokin opetti, keträpuuta kiertäissään, kun lapset istui lattijalla, pere pitkän pöyvän päässä".

"Viitsinnenkö, virkannenko, ruvennenko, ruohtinenko, lassa suutain laulamaa, sytäntäin iloitsemmaa".

"La mie alan alkatella, kielelläni kelkatella, la mie koitan äänöstäin, kiusajelen kielostain, onk miu äänein ennallaa, kieluvein on ponnellaa".

"Yhätihä se ikä kulupi, itket tai iloitse, ilote o ikä lyhempi, rallatellen on rattosampi".

"Hypätkäämme nyt hyvästi, tantsikaamme taitavasti".

"Jo mie tantsin, jo mie taijan, jo miul nousoo jalkainkii, lämmi on kättein, suora on selkäin".

"Miulla on virret viien velloin, sanat seitsemän siaren, ku kutsun tähä tuppaa, ei mahu tästä ovesta, siit miä revin reppänästä".

"Tulkaa ruskot tanssimaa, kerallamme keikkumaa, meill on siltamma siliät, tantsulautamma tasaset".
 
"Kysytellä minun tulloo, kysytellä, lausutella, onkos teillä heikot helmat, vai on teillä kehnot kengät, etkos viitsi viitaltais, hannatse hamoseltais".

"Voi hullu mokoma akka, tuo on huima huutamaan, kitajaan kiskomaa, laulajaan laskemaa".

"Sanou lieto Lemminkäini, lyhyest ois virsi kaunis, viel ois jeämähän parempi, ei kuin kesken loppumahan".

"Sanon mie siulle sanomiset, ilman ikiset hyvyöt".

"Nukkas lango laulamah, heimoni heläjämäh".

"Siinä on virsi kuullakses, toini peähä pannakses".

"Miul on suussa suuri tieto, mahti ponnetoim povessa, vatsassa varat väkevät".

"Sano vanha Väinämöinen, toki mä sanon toetki, jos vähän valehtelenki".

"Ei sitä metässä ollut, jalan neljän juoksevata, kahen siiven siuhkavata,
jok ei tullut kuulemahan, iloa iki runojen".

"Kui soittaa sokia poika, poika raukka ramputtaa, mitä on miehii tuvassa, ne on kaikki hatutta-päin, kanteloista kuunteluoot, soittoo pojan sokian, pojan raukan ramputusta, mitä on naisii tuvassa, ne on kaikk käsi posella, ne on kaikk vesissä-silmin, kanteloista kuunteloot, soittoo pojan sokian, lintusetkin lentäväiset, ala-oksille lasseivat, varvoille varusteleevat, kanteloista kuulemaan, soittuu pojan sokian, pojan raukan ramputusta".

"Elä suutu suusanoista, elä virsistä vihastu, ei ole virret teillä tehty, ei ole teillä eikä meillä, virret on olleet ennen teitä, ennen teitä, ennen meitä, virret on kaikilla kylillä, emoin entisten tekemät, issoimme ikisanoja".

"Veis hitto venäen laulu, oma laulu ottakaamme, oma laulu ja hyvänen".

Joutavainen vastaa: Syntyvän kuun vastaukset

"En laula ilon himolla, enkä äänen kauneulla, laulan iltani iloksi, kuukauven kulukkeheksi".

tietäjä Joutavaiselta voipi kysyä kaikesta lauluun, tanssiin, ilonpitoon ja suomalaiseen kansanperinteeseen liittyvästä.

"Itse vanha Väinämöini, otti soitun sormillahe, käsillähe kantelvoisen, siitä oli soittu soitullaki, oli ilo ilolla, tuli moasta moan eläjät, tuli vejestä vejen eläjät, tuota iluo kuuntelomah".

Nimesi
Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)
Kotisivusi osoite
Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten
Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)
Kommentti
Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code
MAINOS