AIKA
1. hantien vuosi alkaa keväällä ja syksyllä (vuosi=puoli vuotta, siirtyminen kesäleiristä talvileiriin ja talvileiristä kesäleiriin). aikaa hahmotetaan tarkkailemalla lumen määrää ja joen pinnan korkeutta. kuuta tarkkaillaan etenkin talvisin (näkyy paremmin). kuunvaiheet päättyvät tabupäivään. kuukausi alkaa kuun ilmestymisestä.
2. lappilaiset kuukaudet uudenvuodenkuu, kurjakuu, pakkaskuu, joutsenkuu, korppikuu, hankikuu, vasakuu, kesäkuu, karvakuu, purkakuu, rykimäkuu, vaipumisen kuu (päivä vaipuu) ja väsymisen kuu.
3. obinugrilaiset kuukaudet pieni pimeä kuu, lehdetön kuu, kun ob jäätyy, paljaiden puiden kuu (lokakuu), suuri pimeä kuu, puolitalvikuu, jäätymisen kuu, matkustamisen kuu (marraskuu), miehen ja koiran kuu, kun päivät ovat lyhyitä, kun muutetaan urmaneihin (talviasuntoihin), kun aurinko nousee (joulukuu), mateen saapumisen kuu, pieni talvi, kun päivät pitenevät (tammikuu), tuulen kuu, lämmittämisen kuu, kotkaton kuu (helmikuu), kotkakuu, korppikuu, kun kotkat lentävät (maaliskuu), verkkojen kuu, kun hauet ovat pieniä, kalakuu, kun joutsenet tulevat, kun jää ajelehtii (huhtikuu), tulvakuu, hanhien kuu, mahlan kuu, kun hauet ovat suuria, kun poro vasoo (toukokuu), männynpihkan kuu, lehtikuu (kesäkuu), kalapadon kuu, heinänteon kuu, pienen padon kuu, kun kalat kasvavat (heinäkuu), raikkaan metsän kuu, hirvenmetsästyksen kuu (elokuu), paljaiden puiden kuu, kun lätäköt jäätyvät, kun hanhet lähtevät, mätänevien lehtien kuu (syyskuu).
4. marraskuun 13 ensimmäisestä päivästä (kuukaudet) ennustetaan seuraavan vuoden säätä (vuodenvaihde, jakoaika).
5. inkeriläiset kuukaudet kuurakuu (marraskuu), talvikuu, ensimmäinen sydänkuu, toinen sydänkuu, kyynelkuu, vaahtokuu, kevätkuu, hankikuu, pälvikuu, mahlakuu, lehtikuu, salamakuu, suvikuu, kylvökuu, heinäkuu, mätäkuu, sänkikuu ja ruojakuu.
6. vuoden 12 ensimmäisen päivän (kuukaudet) uskotaan määräävän tulevan vuoden sääolot. vuoden ensimmäisen päivän tekojen tiedetään vaikuttavan koko vuoden tapahtumiin. ensimmäisen taloon tulevan vieraan uskotaan määräävän tulevan vuoden onnen.
7. vuoden ymmärretään vaihtuvan marraskuun aikana (jakoaika=aika vanhan ja uuden vuoden välillä). jakoajan tapoihin kuuluu ennustamista, kutomista, neulomista ja sukuloimassa käymistä. luonnossa vuoden vaihtuminen näkyy ensilumen saapumisena (musta aika vaihtuu valkoiseen).
8. tammi ja helmikuuta kutsutaan talvi ja sydänkuiksi (toisaalla iso ja pikku tammeksi, tammi=napa, sydän).
9. helmikuun nimi tulee oksiin muodostuneista jäähelmistä (kyynelkuu, "metsä hilkalla"). itä-suomessa kuuta kutsutaan kaimaloksi ja kaimalkuuksi.
10. helmikuun ja maaliskuun välissä olevaa kuukautta kutsutaan vaahtokuuksi, variskuuksi ja kevätkuuksi (variskuu nimityksistä vanhin, "vaahtokuu varikset tuopi", "varis lensi vaahtokuulla, kevätkuulla keikutteli").
11. maaliskuun tiedetään saavan nimensä ensimmäisistä pälvistä ("maaliskuu maan avaa, huhtikuu huuhtoo", "jos ei maalis maata näytä niin ei huhtikaan humauta"). kuun syntyhetkeä seurataan tarkemmin kuin minkään muun kuun (synnystä ennustetaan takatalven tuloa ja kolmen seuraavan kuun ilmoja). maaliskuuta kutsutaan maalliskuuksi ja mämmikuuksi.
12. päivän kulumista jaetaan aterioiden mukaan (aamupala, pikkueine, variksenpala).
13. huhtikuu saa nimensä tuolloin kaadetusta havukaskesta eli huhdasta (kaadetaan ennen mahlaa jotta puut kuivuisivat nopeammin). kuun vanhempia nimityksiä ovat jäänlähtökuu, sulamakuu ja kiimakuu.
14. toukokuu saa nimensä toukotöistä (vanhempi nimi mahlakuu).
15. kesäkuu saa nimensä kesannosta eli kaskesta (vanhempi nimi suvikuu).
16. alkukesää eli ensimmäisten ukonvakkojen jälkeistä aikaa kutsutaan lyhyeksi suveksi ja pikkusuveksi, loppukesää eli toisten vakkojen jälkeistä aikaa suveksi ja isoksi suveksi. suven ymmärretään alkavan ensimmäisistä ukkosista. pikku ja isoa suvea pidetään toistensa vastakohtina (keväällä paistaa=kesällä sataa).
17. kesäkuun ensimmäistä neljännestä kutsutaan kurjaksi kuuksi, kolmatta rautaöiksi.
18. heinäkuu saa nimensä heinänkasvusta ja teosta. kuun vanhempi nimitys on karhukuu tuolloin vietettyjen karhunpäivien (karuse päev) mukaan.
19. vuotta jaetaan kahden karhulle pyhitetyn muistopäivän (hereilläoloajan ja uniajan) mukaan (karhua pidetään pyhänä eläimenä ja ihmisen sukulaisena).
20. elokuu saa nimensä äänettömistä elosalamoista (elovalkeat, ukontulet, kalevantulet) ja elonleikkuusta (muita nimityksiä sänkikuu ja kylvökuu, kaikki nimet myöhäisiä).
21. elokuisia hallaöitä kutsutaan rautaöiksi ("ukon kämmen kääntää ilmat pohjoisiksi"). elokuiseen luontoon kuuluu kasteiset aamut, lintujen (pääskysten) häviäminen ja vesien jäähtyminen.
22. lokakuu saa nimensä sateista ja maan likaisuudesta (muita nimityksiä likakuu ja ruojakuu).
23. marraskuun nimi tulee kuolemaa ja routaa tarkoittavasta sanasta ("maa martaana", "maa makoo martona"). virossa kuuta pidetään aikana jolloin sattuu vahinkoja ja henkien (martaat) liikkuma-aikana.
24. joulukuun vanhempi nimitys on talvikuu (joulukuu vakiinnutettiin 1700-luvulla, ruotsin sanasta jol).
25. kolttasaamelaisten vuosi alkaa huhtikuussa (piulakuu) jolloin siirrytään talvikylästä väliaikaiseen leiriin. varsinaiseen kevätleiriin muutetaan joen vapautuessa jäistä. ensimmäiset lohet saadaan toukokuussa ("jääkala"). lohenkalastus jatkuu heinäkuun puoliväliin jolloin naiset seuraavat miehiä merikalastuspaikoille. merikalastuksen päätyttyä muutetaan takaisin väliaikaiseen leiriin. syyskuun alussa palataan jokea pitkin sisämaahan. syysleirissä naiset jatkavat lohenkalastusta miesten metsästäessä ja kootessa poroja. väliaikaiseen talvileiriin siirrytään ensimmäisten pakkasten (kalm pödd) tullessa. talvikylään matkataan marraskuun lopussa (ennen syviä lumia). talvikylässä oleskellaan joulukuusta huhtikuuhun.
26. virolaisille tärkeitä päiviä ovat kunnipäev (kyntöpäivä, huhtikuun puolivälissä), kolletuspäev (kuihtumispäivä, lokakuun puolivälissä), talvehari (talvenkeikautus, tammikuun puolivälissä, halkaisee pakkasen sydämen, tekee railon jäähän), karusepäev (karhunpäivä, heinäkuun puolivälissä), maahingamispäev (heräävän maan päivä), taevaminemispäev, tuulepäev, linnupäev, lehepäev ja raepäev.
27. kesäaika kestää virossa viisi kuukautta, talviaika seitsemän.
28. saamelaisille tärkeitä aikoja ovat odda-peäivi (uusi-päivä, päivä ilmestyy pitkän piilottelun jälkeen), talve-tsielgi toddu (talven-selkä taittuu), kold-kejjist kold-keätsän (aurinko paistaa rangan päästä rangan päähän), suvvidz (suviyöt, huhtikuun lopulla), pälven aika, vasapyry (porot vasovat), hanhennenä (hanhet saapuvat), lintujen paluumuutto, kalojen kevätkudut, jienn-valdem-piegga (jäänottotuulet), käen kukkuminen, nunn-tsuosk (nokkasääski, ensimmäiset sääsket), tsaktsa (maa alkaa kuurautua, koivut kellastuvat), löst-roskahttem-abre (lehdenruskasateet), syyspyynnin alku (keitetään poronlihaa), marjastuksen alku, kalojen syyskudut, lintujen poismuutto, lasta-riddu (lehdenriistotuulet), urbe (urvanaika), rayah (porojen rykimä), kalbmem-piegkah (kalmantuulet, jäätymätuulet, lammet alkavat jäätyä), tälv-idda (talviyö, syyspakkasten alku), joutsenten ja pulmusten katoaminen ja päivän häviäminen.
29. virolaisille tärkeitä aikoja ovat hangen aika (hange-aek, päivä laskee hangen taakse), veden aika (lumet sulavat), konnan kutu, talviharjanpäivä (taliharipäev, maaliskuun puolivälissä), kellastumisen päivä (kolletamise-päeva, lokakuun puolivälissä), meriveden höyryäminen, lähteiden kohina (kevättalvella), kalojen kudut, ensimmäiset oraat, hyönteisten saapuminen ja häviäminen, talven pohja (joulukuun alussa), pyydysten savustaminen ja kunnostaminen (huhtikuu), emapäev (tammikuun lopulla, talvi puolivälissä), tuiskupyhät (juodaan talvenselkää puoliksi, kodinhaltija tonn ajaa pohjantuulen pois tai antaa sataa lunta maaliskuulle), laskiainen (vastlapäev, saatetaan suurta huutoa pitäen haltija (metsik) kylästä pois), leeduaika (koristellaan talo ja ympäristö koivunoksilla, poltetaan leedutulia (katajakekoja), kiikutaan, tanssitaan, kerätään alkukesän kukkia, tuodaan kukkia sisään), syksyn aika (asetetaan ensimmäiset oluet ja teuraslihat puiden juurille tai kodinhaltijan vakkaan), nääripäev (pukeudutaan eläimiksi (hanhi, pukki), naamioidutaan, kierretään taloissa, melutaan, viskotaan lattialle herneitä, ripustetaan vierailevan pukin (näärisokk) sarviin sukkia ja kintaita).
30. komien kuukalenteri perustuu eläinten liikkeisiin. kuukausista pidetään lukua kaivertamalla ne kehän muotoon (myöhemmin sormukseen). vuoden ymmärretään alkavan karhunkuusta (huhtikuu). karhun ja hirven kuita pidetään tärkeimpinä (jakavat vuotta).
31. komien kuukaudet karhunkuu (huhtikuu), poronkuu (peurankuu), kärpänkuu, ahmankuu, hirvenkuu (elokuusta lokakuuhun), saukonkuu (pidetään vedenhaltijan ruumiillistumana), ketunkuu (joulu-tammikuu), oravankuu ja näädänkuu (maaliskuu).
32. "neljä aekoo ov vuoessa ja neljä ikkee ihmiselä" (aika=germ. aiwa, neljään jakamisen vieraasta alkuperästä).
33. "kun kerran keso tulloo, soreainen suntak-päivä, että maire maantak aamu" (suntak=söndag, viikonpäivien vieraasta ja myöhäisestä alkuperästä).
34. saamelaiset jakavat vuotta kahdeksaan vuodenaikaan porojen elämän mukaan (obinugrilaisilla vuodenaikoja viisi).
35. ajan kulumista tarkkaillaan tähtien näkymisestä ja asennoista (lemminkäinen (venus) kirkkaana, kaleva (orion) lähellä aurinkoa, iltatähden kahdeksan vuoden kierto, kalevankynnys (aurinko kalevaa vastapäätä), aurinko sivuuttaa kalevan ja pohjantähden välisen linjan, otavan häntä syksyllä länteen, keväällä itään).
36. kalliomaalauksissa kuvattu vuosi jaetaan kahteen kuuden kuukauden jaksoon (talvikausi talvikuusta toukokuuhun). jaksojen väliinjäävää aikaa kutsutaan kalevankynnykseksi. kuukausia kuvataan venein. talven selkä näyttää taittuvan toisen veneen kohdalla. neljännen veneen kohdalla soitetaan kannelta (kevääntulo). rikkoutuvan veneen uskotaan merkitsevän talvikauden päättymistä. kesäkuun tienoilla peuraveneet muuttuvat hirviveneiksi.
37. toisen kalliomaalauksista löydetyn kalenterin mukaan kuukausia kuvataan peuroin. vuoden kolmas peura on sarveton (sarvien pudottaminen). peurajonot kulkevat pohjoisesta etelään ja idästä länteen (aurinko). väliinjääviä päiviä kuvataan vaillinaisilla peuroilla, kuun alkuja vasoilla (nuori kuu). peurajonot alkavat talvikauden ja kesäkauden vaihteesta (kesäkuut sarvettomia, talvikuut sarvellisia). peurajonot jakaantuvat keskeltä kolmen peuran ryhmiin.
38. saamelaiset kuukaudet odda-jagi-maano (uudenvuodenkuu), garraa-guovva-maano (pakkas ja pyrykuu), njuvtsa-maano (joutsenkuu), gaaranas-maano (korppikuu), tsuongu-maano (hankikuu), miessi-maano (vasakuu, kesän alku), kässe-maano (kesäkuu), snjilttsha-maano (karvanvaihtokuu), borhge-maano (purkakuu), rahkam-maano (rykimäkuu), golggo-maano (vaipumisen ja väsymisen kuu, talven alku) ja juovla-maano (joulukuu).
39. saamelaiset kutsuvat joulukuuta bisse-manaksi ja ankakaksi (pyhä kuu, vihainen kuu, ärtyisä kuu). joulu ja helmikuuta pidetään tärkeinä (aurinko häviää ja palaa).
40. "se tullee nyk kuuestoista lumi" (kuudestoista talvi, talvikeskeinen aikakäsitys).
41. "aurinko om pesillään", "annan päevältä menöö aorinko pessiisä ja tuloo pesistään kolomea päeveä ennej jouluo", "sen pitäisi näöttäötä ainakin kolme kertaa että tulisih hyvä vuosi" (joulun aikaista auringonpalvontaa, pesäpäivät).
42. "syväkuita ol yks iel ja kaks takan päivä pallaimise" (sydänkuut=joulu, tammi ja helmikuu, päivän häviäminen ja palaaminen jakaa vuoden pimenevään ja kirkastuvaan aikaan).
43. kuukausiin liittyviä sanontoja "iso tammi kiristää" (tammikuu), "helmikuu hellitti ni maaliskuu makso", "huhtikuu jäät huuhtoi", "tulloohan se kurjaa kuu" (lokakuu).
44. toukokuuta kutsutaan tuohikuuksi (tuohenkeruu tuhansia vuosia toukotöitä vanhempaa perinnettä).
45. kolttasaamelaiset nousevat kesäisin korpin aikaan (viiden maissa aamulla) ja talvisin puolelta päivin (elää valon mukaan).
46. marien kuukausia veden kuu (vud arna), silmujen puhkeamisen kuu (kitske arna), pellon kuu (rok arna) ja hanhien kuu (suks arna).
47. marit kutsuvat maaliskuun loppua "ajaksi jolloin luovutaan rekien käytöstä" (vanhimmat kuukausien nimet kuvailevia ja monisanaisia).
48. marit ennustavat säästä maaliskuun lopulla, syyskuun puolivälissä ja lokakuun puolivälissä (vuoden taitekohtia).
49. udmurttien kuukaudet tolsor (keskitalvi, tammikuu), tulyspal (keväänalku), ostolez (härän kausi), juztolez (jään kausi), kuar tolez (lehtien kausi), invozo (puolenpäivän jumala), pöztolez (hellekausi), gudyrikoskon (ukkosen kuu), kuaruson (ruska), konyvuon (oravan kausi) ja surkynton (joet jäätyvät).
50. udmurtit kutsuvat vuotta jakavia aikoja "vihaisiksi ajoiksi" (vozo-dir). talvinen raja-aika kestää joulukuusta tammikuuhun, kesäinen kesäkuun puolivälistä heinäkuuhun. raja-aikoina vältellään työn tekemistä ja turhaa meluamista.
51. nenetsien kuukaudet sie nich iry (väärä vasomiskuu, huhtikuu), ty nich iry (oikea vasomiskuu, toukokuu), nyavdy iry (yksivuotiaan vaatimen vasomiskuu, kesäkuu), selvy iry (sarvien kuoriutumiskuu, elokuu), khor iry (hirvaan kuu, lokakuu), malkoms iry (sarveton kuu, marraskuu) ja yary iry (uusien sarvien kasvattamisen kuu, tammikuu).
52. huhtikuun kolmatta neljännestä kutsutaan "ensimmäiseksi suvipäiväksi", neljättä neljännestä "toiseksi suvipäiväksi".
53. hantien kuukausia suuren uhrin kuu (lokakuu), pienen uhrin kuu (marraskuu) ja talven keskuksen kuu (joulukuu).
54. hantien vuotta jakavat kevätkalastuksen alku (huhtikuu), kesäkalastuksen alku (kesäkuu), metsästyskauden alku (syyskuu) ja vesien jäätyminen (marraskuu).
55. virolaisia kuukausia hingekuu (henkien kuu, lokakuu) ja kooljakuu (kuolleiden kuu, marraskuu).
56. "elgöhöt sinä igänä, elgöh kuuna päivüönä" (ikä=saamen jakke, vuosi).
57. "keväillä ennen käin kukkumista" (käen kukkuminen tärkeitä kesän merkkejä).
58. "varbakuissa varbusia, syväinkuissa tshirkkusia" (joka kuukaudella omat lintunsa).
59. hantit mittaavat aikaa matkojen pituudesta, poltettujen piipullisten määrästä, poron kusemista, "koivuntuohen ohuimman kerroksen palamisesta" (lyhyin tunnettu aika) ja "talven muuttumisesta kesäksi monta kertaa" (pisin tunnettu aika).
60. "ennen päivän nousemista, ennen päivän laskemista, kuukauven kuhtjimista, mustan linnun liikumista, haigarin havatshumista", "tämän kuun kumottaessa, tämän keträn kelluessa, tämän yön ylettyessä", "tämän lehen liikunta-ajaks, kusijaisen kullenta-ajaks" (kotoperäisiä ajanmääreitä).
61. toukokuun vanhempia merkityksiä kevätkuu (touko=mansin tawi=kevät) ja tulvakuu (touko=udmurtin tud=tulva).
62. lehtipuun silmua tarkoittavalla urpu-sanalla (saamen urbe) ymmärretään aikaa keväällä jolloin silmut puhkeavat ja aikaa syksyllä jolloin lehdet putoavat.
63. marraskuu saa nimensä kalanpoikasia, mätiä ja kutua tarkoittavasta marto-sanasta (syyskudut).
64. vanhoja ajanmääreitä kotva, kotvanen (aika jonka pyydyksiin kestää tulla saalista, aika mitä verkkojen kokeminen kestää) ja vuotos, vuottos (uuden lumen aika, lumi jossa eläinten jäljet näkyvät, vrt. vuosi).
65. vuotta jakavia raja-aikoja südasuvi (sydän suvi, valon aika, elämänrytmi kiihtyy, yöeläimet liikkuvat päivisin) ja südatalv (sydän talvi, pimeyden aika, elämänrytmi hidastuu, päiväeläimet liikkuvat öisin).
66. "miten vietän viikkojani, kuta kuitani kulutan" ja "vaikk oot viiko jo virunnu, kuu päivät pittoi pitänny" (kuu=vieraan viikko-sanan (veckan) kotoperäinen vastine, tarkemmin kuunvaiheet).
67. "kuin mie voisin vuoen olla, kesäkauen keikahella" (vuosi=puoli vuotta).
68. "yhen paiain panol, yhen vatsan syönnöksel" ja "tällä puulla, täll ajalla" (ajanmääreitä).
69. hiusten kasvu, leikkaaminen ja letittäminen vanhoja ajanmääreitä (saamelaisilla leikkaaminen uuden kuun aikaan).
70. saamelaiset kutsuvat uutta kuuta kuun silmäksi (mannocalbmi, kuukausi=kuun silmästä silmään).
71. talvi jaetaan poikatalveen (alkutalvi), emätalveen (keskitalvi) ja talven taittumaan (poikatalven ja emätalven väli).
72. "vareksesta ei vuuen merkkiä" ja "västäräkki vähä lintu, poikki jään potkaisee" (muuttolintujen lähtö ja paluu tärkeitä ajanmääreitä).
73. "viikoks leivän pytköö, kuukauveks kannikkaa" (kuu-kausi, kausi=ajanjakso, saamen guoudah=jonkin keskellä, guowda=keskikohta, keskus).
74. marras ja joulukuu saamelaisten pyhiä kuukausia (passe-manno).
75. "sano kuun käyneheis, otavan olleheis, vaik et kuun käyntkää, otavan et oltkaa" ja "kons on pursto pohjasess, päin sarvet suliss maiss" (tähtikuvio otavan asennosta mitataan aikaa).
76. "yösyämet kuivaele, päiväsyämet harjaele" (yön ja päivän sydän).
77. päivien kuvailevia nimiä "sataa-kuin-saavista" ja "hohkaa-kuin-hiillos" (numerointi ja viikonpäivät vierasta perinnettä).
78. ajan kulumista lasketaan solmuilla ja merkkitikuilla (montako päivää seuraavaan pyhään, montako päivää suruaikaa jäljellä).
79. "kun aurinko nousee", "yhtä kauan kun kattila kiehuu", "auringonlaskuun mennessä", "aikaan ennen metsäpaloa" (ajanmääreitä).
80. "kahen kolmen yön perästä" (yökeskeinen aikakäsitys).
81. vuoden nimityksiä "kesän kanssa talvi" ja "ajastaika" (ajan ymmärtäminen vuosina myöhäistä perinnettä).
82. kuunpäivää eli kuunvaiheen ensimmäistä päivää kutsutaan nimin "viikon täyttämä pyhäpäivä" ja "viikon pää" (viikko=myöhäinen lainasana, aiemmin kuun pää).
83. päivää jaetaan kesällä kolmeen ja talvella kahteen rupeamaan (rupeamien välillä ateria ja lepotauko).
84. poronmakaus, päreen palamisaika, kointähden (aamutähti) nousu, saunan lämpiäminen ja ehtootähden lasku perinteisiä ajanmittoja.
85. virolaisia kuukausia jurikuu, mahlakuu, sulakuu, lehekuu, oiekuu (kukkakuu) ja meiukuu (lehväkuu).
86. kevätkuukausien nimiä vaahtokuu ("varis laulaa vaahtokuulla, syänkuulla synnyttelee"), hankikuu ja sulamakuu.
87. marien kuukaudet auringonsädekuu (joulukuu), pyrykuu, kevätkuu, tulvakuu, kylvökuu, niittokuu, sadonkorjuukuu, kauranleikkuukuu, vedenkylmenemiskuu, lumisadekuu ja kylmäkuu.
88. saamelaiset kuukaudet uudenpäivänkuu (odd-peiv, tammikuu), talviarkikuu (tälv-arg), helmikuu (kuovva), joutsenkuu (nuktsa), variskuu, kaarnekuu (vuoratsas), hankikuu, vasakuu, kevätarkikuu (vuoss), kevätkuu (miesse), kesäkuu (keässe), hienokarvaisuuden kuu, uuden karvan kuu (snildza), sarvenkelomakuu (porge), rykimä (rayah), valumakuu (kolg), järvikuu (kolgoh, järvet jäätyvät) ja pyhäkuu (pazz).
89. saamelaiset kuunvaiheet odda (uusikuu), saddi (kasvava kuu, yläpuu), nuössi (puolikuu), nokki (loppuva kuu, alapuu), vuamm (vanha kuu) ja man-vuodd, joryljas (kuun käänne, kuun pohja, tyhjä kuu).
90. saamelaisten vuosi alkaa syyskuussa lehtien kellastuessa (porojen kokoaminen kesälaitumelta).
91. saamelaisia ajanmääreitä pirralm-peäivi (ympäryspäivä, vuorokausi), lussis skama (raskas aika, pilviset yöt, kun kuu ei näy), karanas-idih (korpin aamu, 5-6 aikaan aamulla), veäigi (iltarusko), veäigi-vuorru (iltapaimennus), silj-äigi (päivämakaus), tsalbme-ravkalam-podda (silmän räpäys) ja vuossam-podda (vedenkeiton aika).
92. saamelaiset jakavat ihmisiän lapsuuteen (männävuohta, 0-15v.), nuoruuteen (nuorravuohta, 16-22v.) raavaaseen ikään (ravis, 23-50v.), järki-ikään (jierbm-ahkki, 30v.), vanhuuteen (poaresvuohta) ja vanhaan lapsuuteen (poaris männävuohta).
93. talven ymmärretään alkavan siitä kun lumi jää pysyvästi maahan, kevättalven joutsenten paluusta, kevätkesän (urbi) lumien lähdöstä, porojen vasomisesta ja lohen kudusta, kesän lehtien kasvusta ja hyönteisten saapumisesta, syyskesän ensimmäisistä kylmistä öistä, syksyn lehtien kellastumisesta, ensimmäisistä pakkasista ja muuttolintujen lähdöstä ja syystalven vesistöjen jäätymisestä, öiden pidentymisestä ja auringon häviämisestä.
94. nenetsien ajanmääreitä päivän (chat) kierto, veden kiehuminen ja tulen syttyminen.
95. nenetsit uskovat kiireen ja hätäilyn johtavan kuolemaan ja epäonneen (auringon kanssa ei kilpailla). tärkeät asiat (leirin pystyttäminen) tehdään rivakasti, muuten eletään säästöliekillä.
96. ruokailujen väliin jäävä aika (purto, saamen burdo) ja silmän räpäytysten väliin jäävä aika (kyynö, hantin xon) vanhoja kotoperäisiä ajanmääreitä.
97. "ves kun kuivuu, dai työ kuivakkoa" (veden kuivuminen rituaalinen ajanmitta).
98. mansien kuukausia keskitalven kuu, pettävän kotkan kuu ja lumisen kuoren kuu.
99. "silloin siikanen kutovi, kons on jäässä järven rannat, meren rannat riittehessä" (kudut tärkeitä ajanmääreitä).
100. "tätä lasta tänä vuonna, toista toisena kesänä, kolmatta kalakutuna" (kutuja rinnastetaan vuodenaikoihin).
101. talvennavasta ennustetaan kesännavan ilmoja, pesäpäivistä pesäpäivien (ajankohdilla uskotaan olevan yhteyttä toisiinsa, auringonpalvonnasta alkunsa saaneita uskomuksia).
102. "ku tulem isän ijäll, emonpuulle putkahamma" (emon varrelle, puun ikään).
103. selkupit mittaavat aikaa auringon liikkeistä (kuttar celiti intit piri siqilpa, kun aurinko on noussut jousen korkeudelle).
104. selkupit pitävät kasvavia puita ajan kulumisen (pitempien ajanjaksojen) mittoina (vuosikasvain, vuosi yksi sanan puu (po) merkityksistä).
105. selkupit jakavat ihmiselämää kolmeen vaiheeseen ija (poika), ira (mies) ja ilca (vanha mies), nätäk (neito), ima (nainen) ja imila (vanha nainen).
106. selkupit uskovat vuodenaikojen (talvi, kesä) johtuvan siitä että äiti maa (kesä) rakastaa enemmän päivää ja isä taivas (talvi) kuuta (kuuta ja päivää pidetään maan ja taivaan lapsina).
107. vuotta jaetaan eläinten (toteemieläimet) elämän mukaan eläimen aikaan ja poissaoloaikaan, kesäaikaan ja talviaikaan, liikkumisen aikaan ja paikallaan olon aikaan, lämpöön ja kylmään, valoon ja pimeyteen.
108. nganasanit jakavat aikaa kesävuoteen ja talvivuoteen (vuosi=khu=puoli vuotta, kuukausi=kiteda, kuu=ki).
109. nenetsien, hantien, mansien ja selkuppien vuosi eli kesävuosi alkaa huhtikuussa (pohjoisempana asuvien nganasanien touko-kesäkuussa).
110. nenetsien kuita "suuren-pimeyden-kuu" (joulukuu), "kotkien-kuu" (helmikuu), "vasat-syntyvät" (toukokuu), "sääskien-kuu" (kesäkuu), "paarmojen-kuu" (elokuu) ja "hirvaiden-kuu" (lokakuu).
111. hantien kuita "porojen-laskeminen" (tammikuu), "hirven-metsästyksen-kuu" (helmikuu), "kotkien-kuu" (helmikuu), "variksien-kuu" (maaliskuu), "hanhien-kuu" (huhtikuu), "porot-vasovat" (toukokuu), "kalapatojen-kuu" (kesäkuu), "nelmojen-kuu" (heinäkuu), "aika-lähteä-taigalle" (syyskuu), "uhri-kuu" (lokakuu), "lyhyiden-päivien-kuu" (marraskuu) ja "mateiden-kuu" (joulukuu).
112. mansien kuita "lyhyiden-päivien-kuu" (joulukuu), "hanhien-kuu" (huhtikuu) ja "ajelehtivan-jään-kuu" (huhtikuu).
113. selkuppien kuita "päivässä-ehtii-kutoa-vain-peukalon" (joulukuu), "kaikki-halkeilee" (tammikuu), "kotkien-kuu" (maaliskuu), "kalapatojen-kuu" (toukokuu), "sääskien-kuu" (heinäkuu), "marjat-kukkivat" (heinäkuu), "nelmojen-kuu" (elokuu), "marjojen-kuu" (elokuu) ja "metsot-laskeutuvat-hiekalle" (syyskuu).
114. nganasanien kuita "pimeä-kuu" (tammikuu), "ensimmäiset-vasat" (toukokuu), "linnut-pudottavat-sulkansa" (elokuu), "hirven-metsästyksen-kuu" (lokakuu) ja "villiporojen-metsästyksen-kuu" (marraskuu).
115. selkuppien kuita "haukien-kuu" (toukokuu), "kalapatojen-kuu" (kesäkuu), "nelmojen-kuu" (siikalaji), "kuu-jolloin-on-paljon-syötävää" (heinäkuu), "marjastus-kuu" (elokuu), "sampien-kuu", "kuu-jolloin-metsot-nousevat-hiekasta" (lokakuu), "oravien-kuu" (lokakuu), "kuu-jolloin-hirvaat-pudottavat-sarvensa" (marraskuu), "kiireinen-kuu" (joulukuu) ja "korjaamisen-ja-punomisen-kuu" (tammikuu).
116. selkuppien vuotuiskierto alkaa huhti-toukokuussa jolloin siirrytään kesäleireihin, valmistellaan kalastusvälineet, aloitetaan kalastaminen, kerätään koivuntuohta, tuomenkuorta, tuomenoksia (astioihin), siperianmännynjuuria (köysiin) ja pihkaa (veneisiin), kesä-heinäkuu käytetään kalastukseen ja marjojen ja kasvien keruuseen, elokuussa kerätään sembramännyn siemeniä ja puolukoita, syyskuussa aloitetaan metsästäminen ja lihan kuivaaminen talveksi, kalastusta jatketaan läpi syksyn verkkojen ja patojen avulla (sampi, siika), metsästystä jatketaan joulukuuhun asti jolloin siirrytään talvileiriin missä rentoudutaan, kerrotaan tarinoita, kerätään polttopuita ja valmistetaan ja korjataan vaatteita ja työkaluja.
117. hantien kuita "lehtien-putoamisen-kuu", "ohuen-lumen-kuu", "paksun-lumen-kuu", "pakkasen-kuu", "kotkien-saapumisen-kuu", "varisten-saapumisen-kuu", "pienten-verkkojen-kuu", "suurten-verkkojen-kuu" ja "oravien-kuu".
118. "aamupuoli askarpuoli, iltapuoli ilopuoli" (päivää jaetaan valon eli askareiden ja hämärän eli ilon aikaan).
119. "sitte on aekoo ja päevee ja pärettä" (ajan mittoja).
120. "jo se alkaa vanhaksi tämä hevonen, tullee nyk viiestoista lumi" (talvikeskeinen aikakäsitys).
121. "tänäi on kuiva aika, mut huomena alkaa tuore aika" (kuiva ja tuore aika).
122. "sill on kolmas talvi alla" (kolme talvea vanha).
123. "elokuuhan se vuojen antaa" (vuodeksi eloa).
124. "mut sentäh tää maaliskuun aurinko niin, tää sentäh rupiaa armahtah jo vähä", "eiks tuo tästpuolie rupiap päiväkii armahtamoa", "no johan se tännepäen aorinko armahtaa kun maaliskuu oj jo mänössä" (maaliskuun kuvauksia).
125. "em minä siit ajast niin tarkkaan tiänny, arvopäihi menin vaan ja osunkin sopivaan aikaan" (perinteisestä ajan ymmärtämisestä).
126. "kuv varjo oli seittemän askelta pitkä", "mie päätin että mie mittaan nyt askelheella mitä täm om pitkä", "kuvasest niin siint näkee askelehittain ajan" (varjon pituus ajanmittana).
127. "piro erel ja aikan tarvita askarämmi" (pitojen edellä, pitoja vasten, vrt. vierasperäinen aatto=afton).
128. "joos sielä teän aukeila jänkilä oovat hillat kypsynee" (marjojen kypsyminen ajanmittana).
129. "nyt joka pojan pittää aukaissa silmäisä, nythä on päivä kiertänt petäjää jo kaua aikaa" (ajan katsominen puiden latvoista).
130. "kellok käyvä niinko ne tällätä, mut aurink o se kom paikkas pitä" (päivän pituus).
131. "maaliskuu maan avaa, huhtikuu humahuttelee", "maaliskuu maat avaa, huhtikuu jäät huuhtoo", "maaliskuu ja elokuu kaivok kuivaa", "jos helmikuu oli tyventä ni maaliskuulla sittem myrskys sen erestä" (kuiden kuvauksia).
132. "ensin on einerrupiama, sitte om puolisrupiama ja iltarupiama ja siittä se päivä tulleeki" (rupeama=ruokailujen välinen aika).
133. "ensimäistä sataa menen" (ikää kysyttäessä).
134. "om monta ehtoonkulumaa ootettuj ja yäkauret kans" (ehtoonkuluma, yökausi).
135. "mie lojahan tähä ruuvvan iellisil" (ruokaa edeltävä lepo).
136. "ne tählet ja taivahkappaleht ne alkumaaliman kelloi" (ajan katsominen).
137. "eikö se ook kumma syyskuu ny alakaa ja yhä lämmin" (luontoyhteydestä irrotetuista nykykuukausista).
138. "isä ijä ja poja aja" (ajanmittoja).
139. "sillon sattu iso suvi tulemaan helemikuulla" (suvi=pidempi poutainen kausi).
140. "eiks ny mahra olla päivällisen aika kun aurinko oj joksikin eteläs", "vasta murkinoihe aikaa rupiip päivä huajakoitumaa" (ruoka-ajoista).
141. "uamu jo huamuttoa, nyt o paras kalaa lähö aeka" (aamiaisen sijasta lähdetään hakemaan illallista).
142. "hoarakuu ku hoavatoa siit lumelle lotina tuloa", "hankkuu ku hoavatoa ni lumelle lotina tuluo" (haarakuun eli harakkakuun ja hankikuun ajankohdasta).
143. "koskas mätäkuu haavataan" (lokakuu alkaa pienenemään).
144. "syväkuu synkiä, vaahtokuu vaikia, hankkuu haikija, sulamakuu surkija" (kevätkuukausien myöhäisiä nimiä).
145. "tää haokotus on sem merkki että meijjä aeka ol lähtee yöpuulle", "jo tul toine haikotus, nyt pitteä lähtie makkoamoa" (luonnonmukainen ajantaju).
146. "huuhah hakkuu on kevätalavella maaliskuussa ollu" (huhtakuun nimestä).
147. "syksyl korjattii karpaloi ko hallat jo käivät" (keruiden ajankohdat alkuperäisiä kuiden nimiä).
148. "hankkuu ku hoavatoa ni lumelle lotina tuluo", "hankkuu kuret hakkuo sekä kiurit kiijettiä", "siit ov vast se hankikuu mikä sulattaa hankeet" (hankien lähdön kuu=kurjen kuu, kiurun kuu).
149. "varis vaakkuu vaahtokuul, harakka hankikuul, muut linnut sulamokuul" (variksen kuu ja harakan kuu, alkuperäisiä kuiden nimiä).
150. "emoin ämmän aikan" (aikaa ymmärretään sukupolvien mukaan).
151. "kyl vatsa oman ajan tittä" (vatsan toiminta ajanmääreenä).
152. "tänä pä ongi vijestoist kupäivä" (kuun päivät).
153. "ain pidi paturan enemmäst vai jälellä" (pidot myrskyä ennen tai jälkeen, luonnonvoimien mukaan eläminen).
154. "tullo hämy, pittä panna valkia pertti", "hämy alka tulla", "tye meille hämärikkoja vettämä" (hämärän tullessa siirrytään sisään ja sytytetään tuli).
155. "meri gu algoi jättyä, ennä kalastamma ei pästy" (jään aika ja jäätön aika).
156. "sit ku käi tomi kukkima, sid oli keskikudu aiga" (puiden kukkimiset ja kalojen kudut).
157. "kynelku" (viron kyynlakuu, helmikuu).
158. "kuhu näim möhä lähed" (ihminen=päiväeläin).
159. "hä tuli ennemmäs, hä möhäizemmin" (kotoperäisiä ajanmääreitä).
160. "noiska nyd yllä, päivä on ylläl", "päivän nouzost miä läksim matkustamma", "siz vast ku päivä valgeno, siz männä" (päivän mukaan eläminen).
161. "pinuest nast ain vanhuesse nast" (ihmiselämän ajan).
162. "miä illast issum pitkä ja humuksest makkan" (tulen mukaan eläminen).
163. "yht puhku tödä ed jaksa tehä pitkä aika" (puhku eli jaksaminen ajanmittana).
164. "jälke päivällazun tullo pimmiä" (valon aika ja pimeän aika).
165. "nugumma päiväst päivä" (päivänlaskusta nousuun).
166. "ai voi ko om pimmeä jed ei nä jalka pistä" (yöllä liikkumisen luonnottomuudesta).
167. "nyd miul on tänä keväjän sadu vuz" (saada vuosi täyteen).
168. "talvel pyetti havval, syksyl pengerel, kezäl madaligoil" (kalastajan vuodenajat).