SYKSY

1. syksyn pyhiin kuuluu mumiseminen, vastakkaisen sukupuolen vaatteisiin pukeutuminen, seinien iskeminen kepeillä ja kasvojen tuhkaaminen.

2. syysjuhlien ajankohtia metsästyskauden alkaminen ja ensimmäisten lumien tulo (mustasta maasta valkoiseen).

3. syksyn pyhissä pukeudutaan syksyksi ja talveksi, kuljetaan talosta taloon, lauletaan, tanssitaan ja leikitään.

4. kekrin tapoihin kuuluu laulaminen talon edessä, sisälle mentäessä, pöydässä istuttaessa ja pois lähdettäessä (laulajilla olkiset päähineet, vaatteet käännetty nurinkurin, kasvoilla tuohinaamiot, käsissä kulkusia).

5. elokuussa vietetään syksyn alkamisen päivää (ensimmäiset syysmäiset päivät). päivän säästä ennustetaan loppusyksyn säätä. tapahtumaa seuraavina kolmena päivänä ei mennä metsään (karhu). tapoihin kuuluu ukkosenjumalalle uhraaminen, yhteisateria ja kisaileminen. syyspäivien jälkeen aloitetaan marjankeruu, siirtyminen kohti talvileiriä ja lopetetaan uiminen.

6. hantien syyspidot järjestetään ensimmäisen sammen pyynnin jälkeen. pitoihin kuuluu yhteisen sampikeiton keittäminen, itään päin (auringonnousuun) kääntyminen, kylän vanhimman lausuma rukous, keiton kaataminen, hiljaisuus ja yhteinen ruokailu (vastaavat menot metsästyskauden alkaessa).

7. marien syyspyhää ("lampaan synty") vietetään lehtien puusta putoamisen aikaan. tapahtumaan teurastetusta eläimestä syödään pää ja sisälmykset (lihat hengille).

8. kekrin tapoihin kuuluu tulilla istuminen, savun läpi hyppiminen, tulilta palaaminen kilpaa, naamioituminen, talosta taloon kiertäminen, leikkiminen ja ruokailut (joka talossa rokka). tapahtuman aikana syödään seitsemän kertaa (mitä enemmän syö sitä kauemmas nälkä pakenee). kekriä edeltävä sauna puhdistetaan tarkasti (lämmitetään eläville ja kuolleille). kylpemään mennään sydänyöllä hiljaisuuden vallitessa. henkien ateria katetaan tupaan, saunaan, uhriaittaan tai puun juurelle. pöytä pidetään katettuna seitsemän päivän ajan. taloissa kiertäville hengille (kekreille) katetaan kalakeitto. kekrit pukeutuvat hamppuhiuksiin, tuohinaamareihin, puulusikoihin (korvat) ja nurinperin käännettyihin turkkeihin (talviuneen vaipuvia maanhaltijoita). kekrit liikkuvat tapahtuman ensimmäisenä päivänä (henkien päivä). kekritulia poltetaan ensimmäisenä ja viimeisenä päivänä. kekriin kuuluva hiljaisuus rikotaan lopputulilla.

9. kekri järjestetään lokakuun viimeisellä neljäksennellä. tapahtumaan kuuluu puuron keittäminen ja oluen valmistaminen. vesi kannetaan lähteestä ennen auringonnousua. puuro syödään yhteisestä padasta (tarkoituksena ravita suvun elävät ja kuolleet jäsenet).

10. lokakuun viimeisellä neljänneksellä järjestetään naitujen naisten pidot (akkain praasnika). kaksi päiväisessä tapahtumassa juhlistetaan päättyneitä syystöitä. tapoihin kuuluu syöminen, juominen, tanssiminen, miesten vaatteisiin pukeutuminen ja lahjojen lupaaminen maan ja sadonhaltijoille.

11. kekrin tapoihin kuuluu lattian peittäminen oljilla, saunan lämmittäminen, hengille luvatun eläimen teurastaminen, oluen keittäminen, kuolleiden kutsuminen itkuvirsin ja yhteinen ateria (esivanhemmille oma kattaus). tapahtuma kestää kolme päivää suovatasta (aatto) jonka jälkeen henkien uskotaan palaavan hautoihin.

12. kekriä vietetään lokakuun ensimmäisellä neljänneksellä syömällä köyripuuroa puolukkamaidon kanssa. illalla poltetaan köyritulia kylän korkeimmalla paikalla.

13. lokakuun pyhien ajoittajia kalojen syyskudut (muikku, siika), maanpinnan jäätyminen ja lehtien putoaminen puista.

14. kekriä vietetään ulkotöiden päättymisen jälkeen vanhan ja uuden kuun taitteessa (väliin jäävistä päivistä ennustetaan). kekrinä tapahtunutta pidetään enteenä tulevalle (auringon pilkahdus enteistä mieluisin). kekriin kuuluu hiljaa oleminen ja liikkuminen (kutominen sallittua). kekriä ennen ei pyydetä tai anneta apua (jälkeen annetaan ylellisesti). tapahtumaan teurastetaan lammas jonka lihasta keitetään velli (kekrin tavat enimmäkseen lainaa, mahdollisesti kekri=curche, balttien vuodentulon haltija).

15. kekrinä taloissa kierteleviä naamioituneita vieraita (henkiä) ajetaan villisti takaa (jos saadaan kiinni syötetään ja juotetaan).

16. marien syyspidoissa (udor juhks, tyttöjen pidot) tanssitaan ja lauletaan kolme päivää. tapahtumaan tuodaan omat juomat ja ruuat.

17. kekrin tapoihin kuuluu saunan lämmittäminen (köyrivihta), köyripuuron keittäminen, henkien karkottaminen soihtujen kanssa, köyritulien polttaminen kallioilla ja mäillä ("köyri poltetah pois"), metelöiminen tulia poltettaessa, tulilta palaaminen kilpaa, hiljaisuuden noudattaminen seitsemän päivän ajan ("tai muuttuu varikseksi"), henkiolennoiksi (köyritar) pukeutuminen, talosta taloon kiertäminen ("kekri kerää eluo"), lapsien pelotteleminen ("älkää menkö köyri tulee", "elä ite, kegriakka tuloo"), viimeisenä heräävän jalkojen sitominen (epäillään kekriksi), eläinhahmojen tanssit ("nokkiminen", "hapuaminen"), uhrieläimen teurastaminen (lauluineen), ruokaileminen perheen kesken (ennen auringonnousua) ja pöydän pitäminen katettuna seitsemän päivää.

18. kekrin hengen uskotaan asustavan metsässä "paikassa missä kaksi puuta syleilee toisiaan".

19. saamelaiset uhraavat kekrille (kevre, kovre) virheettömän poron. poro nyljetään rauta-aseita käyttämättä ja luita vahingoittamatta. kekriä muistetaan nykyisen joulun aikaan.

20. vepsäläiset viettävät syyskuun puolivälissä käärmeiden päivää (maan alle katoaminen).

21. karhun päivää (kondjan praznik) vietetään syyskuun lopulla. karhujen uskotaan tuolloin "viettävän häitään" ennen talviunille käymistä.

22. vepsäläiset aloittavat lokakuun puolivälissä vieras ajan (veraz aig).

23. mordvalaisten syksyisessä uhrijuhlassa kiitetään kesän antimista. tapahtuma järjestetään uuden kuun aikaan. uhriksi valittu eläin pestään ja teurastetaan veden läheisyydessä. eläintä vastaan tulevat lankeavat polvilleen (elämän kunnioittaminen).

24. erzojen lokakuun alussa pidettäviin pitoihin (tejteren-pija, tytärten pidot) kuuluu piiraiden leipominen, oluen valmistaminen, laulaminen, tanssiminen, seurusteleminen, miehiksi pukeutuminen, samassa pirtissä nukkuminen ja jumalten (taivaan isä, maan emo) muistaminen.

25. kekrinä kiertävällä kekripukilla uskotaan olevan valtaa luonnonvoimiin (jos annetaan kakkaroita (leivonnaisia) lupaa vastineeksi suotuisia ilmoja).

26. kekrin tapoihin kuuluu tupien puhdistaminen katajansavulla, edeltävänä iltana kylpeminen ("nostettiin kekrinsarvet pystyyn"), kirkasvärisiin vaatteisiin pukeutuminen, innokas kyläileminen (ensimmäisenä kylään ehtivästä kekritar), turkkiin ja tuohinaamariin pukeutuneen kekriköyrin (henkiolento) vierailut, kekrirokan syöminen aamuyöllä ("seitsemän kertaa kekrinä syödään", "iltasetta maaten pannaan"), uhrieläimen teurastaminen, luiden hautaaminen (eivät saa vahingoittua), seuraavan vuoden eläimen valitseminen, lihojen valmistaminen ja syöminen viimeistä jännettä myöten, ruokien pitäminen pöydillä läpi yön ("tuloo pyhät vieraat"), kasvojen nokeaminen, kulkueina kiertäminen, tanssiminen, laulaminen, kotieläinten muistaminen ja valkeiden polttaminen (isojen kivien juurella).

27. komien marraskuun alun pitoihin kuuluu laulua, tanssia, vastakkaisen sukupuolen vaatteisiin pukeutumista, naamioitumista (jos tunnistetaan menettää seuraavan vuoden onnen), nuorten lemmenleikkejä (jakaudutaan pareihin ja suudellaan, valitaan "seurustelukumppani" seuraavaksi vuodeksi), linnuiksi (kurki) pukeutumista (jahtaavat ja nokkivat ihmisiä) ja tulevan vuoden ennustamista (tähdistä, säästä).

28. udmurttien syksyiset kualamenot (kuala=pihakota, perhepyhäkkö) järjestetään lokakuussa puiden (koivujen) pudottaessa lehtensä. tapahtumaan kuuluu keväällä tuotujen koivunoksien vaihtaminen hopeakuusen havuihin (koivun aika, kuusen aika).

29. marit muistavat marraskuun toisella neljänneksellä tuulen emoa, tekevät käsitöitä ja istuvat iltaa (tyttöjenpidot, ydyrjyks).

30. kainuulaiseen kekriin kuuluu aattopäivän valmistelut (siivous, vaatteiden peseminen), aattosauna (ensimmäisenä esivanhempien henget, uskotaan saapuvan metsälintujen hahmossa), ruokien valmistaminen aamuyöllä (rieska, juustoleipä), henkien tarjoilut (saunan lauteille, pihakoivujen alle), tarjoilujen katoamisesta ennustaminen, uunin lämmittäminen oksaisilla haloilla (hedelmällisyys), uhrieläimen (kekrilammas) teurastaminen, eläimen luiden hautaaminen, kotieläinten hemmotteleminen, kisaileminen, kekritulen sytyttäminen (aamulla), taloissa kierteleminen (lahjoja pyytäen) ja naamioituneiden henkiolentojen saatteleminen talon rajalle.

31. hantit viettävät haltija ort-jexin päiviä marraskuussa ob-joen jäätyessä. tapahtuma kestää seitsemän päivää. haltijan kunniaksi sytytetään tulia joissa poltetaan kalanrasvaa ja "kuollutta puuta" (oksia, kaatuneita puita).

32. kekrin tapoihin kuuluu uhriruokien ja leppäisten lusikoiden vieminen metsään ("ison kiven leuan alle").

33. "kesän vuotin kekrieni, sykysyn olosieni, toivoin vuueksi tulovan, neteliksi virkiävän, se tuli yheksi yöksi, vielä puoleksi sitäki" (viikon (neteli) kestävää kekriä odotetaan kesästä lähtien).

34. udmurttien syyspidot (sizil-sur, syysolut) järjestetään yöaikaan kylän uhrilehdossa (lud). tapahtumaan tuodaan ruokalahjoja jokaisesta talosta. ruuat asetetaan maahan valkoisille liinoille. ruokien taakse polvistutaan riviin.

35. eestiläisiin lokakuun pyhiin kuuluu suurien tulien polttamista (aatto), tuhkasta ennustamista ja haudoilla käymistä. pyhistä alkaa pimeä kuu (henkien kuu) jonka aikana noudatetaan hiljaisuutta ja työntekoon liittyviä rajoituksia.

36. udmurtit uhraavat kuura-emolle (puzmer-mumi) syksyllä ensimmäisen kuuran ilmestyessä maahan.

37. mansien syysuhriin kuuluu kesän viimeisen kalansaaliin ja tulen (naj-otor) kuljettaminen haltija tayt-kotil-toromin (keski-sosvan-vanha-mies) pyhäkköön, suotuisan talven pyytäminen haltijalta, lahjojen ojentaminen pyhäkön hoitajalle ja koivuisen nuolen laskeminen pyhän puun juurelle (nuolet asetetaan piiriin puun ympärille).

38. selkupit ajoittavat syksyä (ara) joutsenten lähtöön, syysmyrskyihin ja lehtien tippumiseen.

39. selkupit uskovat taivaallisen hirven (peg, suuren karhun tähtikuvio)  aloittavan syksyn kusemalla veteen elokuun alussa (syyssateet, vedet alkavat jäähtyä).

40. enetsit uhraavat haltijoille syksyllä metsästyskauden alkaessa (uhripyhäkkö metsässä kumpujen luona, lahjaksi poronlihaa, kolikoita, kankaanpaloja).

41. "syksyneh hyvä siä pahhoo ajatelloo" (kovaa talvea).

42. "eikö se ook kumma syyskuu ny alakaa ja yhä lämmin" (alkusyksyn luonteesta).

43. "taesi ollak kekrineellusviikko kum paeskasi lunta hyvännik kyynärän" (kekrin ajoituksesta).

44. "ne keyriä vasten kävivät eloaetan seinän takana kuuntelemassa jotta jos kuulluu sihinä niin sillon tulloo hyvä vuos" (kekri kesävuoden päättää, talvivuoden aloittaa).

45. "kaisia tullo" (syyspimeys).

46. "nyd om päiväd lyhhyed a öt pidät" (marraskuu).

47. "tänä syksyn om mukkavad ilmad" (jokainen syksy erilainen).

48. "syksyl on öt pimmiäd" (pimeyden aika).

49. "syksyräntid ja kevädräntid" (syys ja kevätrännät).

50. "yhel päivä satta ja toisella sulla" (syyslumi).

51. "nin tundu syksyizeld ilma" (syyskuu).

52. "hämäriä videtti, ei pandu tuliloja" (alkusyksyn tapoja).

53. "syksyst ov villiäd ilmad" (viileä aika).

54. "syksyst ov vezi kerkiä, hä on aim mänöz" (veden aika).

TALVI

1. talvea vastaanotetaan kuljettamalla valkoiseen kankaaseen puettua puupölkkyä kylän tai metsänrajalle.

2. talven pyhiin kuuluu saunasta saunaan kulkeminen, jään hakkaaminen kepeillä ja vahingollisten henkien karkottaminen (uskotaan nousevan ylävirtaan).

3. vuoden pimeimpänä aikana vietetään auringon katoamiseen liittyviä menoja ("yheksän sutkoa aseuksissah"). aikaan kuuluu varoen eläminen, karhun kunnioittaminen (ei mainita nimeltä) ja kotosilla olo (ei mennä metsään).

4. saamelaiset aloittavat kaamoksen vieton päivän painuessa tunturiin (säldi-igja, pimeyden alku). pimeitä päiviä pidetään henkien aikana (uskotaan liikkuvan pimeässä). päivän poissa ollessa eletään ja ollaan hiljaa. työnteko on kiellettyä ("tai staalu muuttaa kiveksi"). ajankohdan huipentumana on henkien yö jolloin syödään kalaa (hengille osansa). seuraavina päivinä rentoudutaan, käydään sukulaisissa, ajetaan rekiajeluja ja joiataan. aika päättyy päivän paluuseen (bäivve loktan passe, päivä pääsee tunturista) jolloin riennetään korkealle paikalle, ihaillaan päivää, juodaan poronmaitoa ja joiataan päivän kunniaksi.

5. virolaisiin talvipyhiin kuuluu leikki jossa aurinkoa merkitsevä morsian vaipuu maahan ja tämä herätetään henkiin ("koole kurva morzija, kuoli ime, kuoli eze, noze roomu morzija, eloh ime, eloh eze").

6. esivanhempien henkien (syntyset) uskotaan liikkuvan auringon poissa ollessa (synnynmuan aiga). ajankohdan tapoihin kuuluu henkien ruokkimista ja kuuntelemista, tulien polttamista ja ennustamista.

7. marien talvijuhlassa ("lampaan jalka") naamioidutaan kulkueiksi, kuulostellaan kohtaloa tienristeyksissä ja etsitään ennemerkkejä.

8. joulukuun pyhät aloitetaan päiväsaunalla (kylvetään äänettömästi, vaihdetaan vaatteet, lyödään löylyä poistuttaessa). kylpemisen jälkeen syödään "henkien ateria". tapoihin kuuluu naamioituminen ja talosta taloon kulkeminen (naiset miehiksi ja miehet naisiksi pukeutuneina, huivit silmillä, kasvot noettuina). vastineeksi tarjoiluista tanssitaan "äänetön tanssi".

9. inkeriläisten kaamosajan menoissa mennään avannolle, kastellaan päre vedessä, ennustetaan päreen palamisesta, kuljetaan talosta taloon karhuksi tai sudeksi pukeutuneina ("käydä kummasilla"), tanssitaan, möristään (susi näyttää hampaitaan) ja tehdään temppuja.

10. tammikuun puolivälissä vietetään selkäviikkoja (uskotaan talven selän taipuvan).

11. helmikuun puolivälissä vietetään valonjuhlaa jossa ennustetaan lopputalven säätä.

12. talven tiedetään kääntyvän kevääseen karhun kääntäessä kylkeään helmikuussa ("karhu keäntää kuppeensa, immöö, nuoloo kämmentää"). ajankohtaan kuuluu sään ennustaminen ja ensimmäisten keväänmerkkien tarkkailu ("jo elpyy kärpäset").

13. laskiaista (suur liukpäivä) vietetään helmikuussa uuden kuun aikaan ("pittää näkkyy uus kuu vaikka yhen yöv vanhan, hos sirpin kalttesen"). tapahtumaan kuuluu kylän kierteleminen laulaen, sään ennustaminen, kevätsiivous, kehruutöiden päättäminen ("pitää aikaiseen työt lopettaa, sitte kesätyöt männöö sukkelaa joutusast"), päiväsauna, kylmän veden roiskiminen toisten päälle, illallinen (rasvaista ruokaa, ruuat pöydällä läpi yön, "olkoo ain aastajan pöyvät täynnä, niinku tänäpäivän oli"), tähteiden ja luiden vieminen pitämyspuun juurelle, mäen laskeminen vihtojen päällä (saunan jälkeen alasti), kasvun toivominen tulevaksi vuodeksi ("livvu livvu laskiaine, liinat pitkät liukujalle"), veikanajot (kyyditetään kodinhaltijaa vanhimman naisen sylissä) ja liukulaulut ("ken ei laula laskiaisen, se ei laula sinä kesänkää").

14. joulukuun alussa järjestetään 4-päiväiset pidot joihin kuuluu kylän ympäri kulkeminen kulkueena ja pareittain, eeslaulajan johdolla laulaminen ja karkeloiminen. tarjotusta ruuasta kiitetään sanoin "siletkään miun sijan, paretkaan paikkasen, tulevaks vuotueks".

15. joulukuun puolivälin pyhiin (uuden ja täyden kuun välinen aika) kuuluu tupien siivoaminen (lakaistaan vastapäivään, henkien aika), ruokien ja juomien valmistaminen, ennetikkujen laittaminen hankeen (palamisesta ennustetaan), töiden vältteleminen, rekiajelut, sukuloiminen, kylpeminen ja päreistä ennustaminen (mihin suuntaan käyristyy).

16. joulukuun pyhiin kuuluu päivän paluun odottaminen, tulien polttaminen läpi yön, taikakalujen asettaminen oven ympärille (rajapaikka), lattian ja nukkumapaikkojen pehmittäminen ja 3-jalkaisen nuken kyhääminen oljista (säilytetään pyhässä nurkassa, saaminen leikeissä lupaa lempeä).

17. joulukuun pyhiä kutsutaan kekrinkekriksi ja valkeapäiviksi. pyhät päättyvät uuteen kuuhun josta alkavat selkäviikot. selkäviikkoja seuraa talvennapa jolloin karhun uskotaan kääntävän kylkeään. talvennavan viettoon kuuluu kylän kiertäminen metelöiden, seinien lyöminen kurikoilla, katolla istuminen, ilmoista ennustaminen ja rokan valmistaminen.

18. karhun kääntäessä kylkeään "kevät alkaa kangastella" ja "päiväkulta lämmitellä".

19. keskitalven uskotaan olevan "talven korkein kohta joka napsahtaa taipuessaan". taivas ymmärretään kaarena jonka alku on syystalvi, korkein kohta sydäntalvi ja alas kaartuva osa kevättalvi. taivaan tarkkaileminen aloitetaan lokakuun toisella neljänneksellä (jolloin kaaren alkupäässä kalevankynnys eli nousiainen).

20. helmikuussa vietetään ensimmäistä ukonpäivää. räystäistä roikkuvia jääpuikkoja pidetään "ukon partana". ukon uskotaan tuovan ja vievän lumisateet ("avaa lumiportit ja lyö yhdeksän lakkia (yhdeksän lumisadetta) kannon päähän", "jos ei ukko kantoa kaala (puhdista kantoa lumesta) niin ei akka kattoa lakaise").

21. laskiaisena juostaan kilpaa saunaan, syödään poronkoparoista valmistettua velliä ja verikakkua (mitä rasvaisempaa sitä paremmin porot kasvavat), lakaistaan lattia moneen kertaan, pukeudutaan puhtaisiin (valkoisiin) vaatteisiin, suitaan hiukset huolellisesti, palmikoidaan lasten hiukset, lasketaan mäkeä hiukset hajallaan ja huudetaan "pitkiä pellavia, hienoja hamppuja".

22. talvipyhien tapoihin kuuluu enteiden tarkkaileminen ja sään ennustaminen (aamurusko pyryä, kirkas tähtitaivas, tuulen tyyntyminen ja lumipyry kiristyvää pakkasta, "pakkanen pyryn perästä").

23. auringon uskotaan menevän pesäänsä talvikuun lopulla ja pysyvän pesillään kolme päivää. pesäpäivien tapoihin kuuluu valon ja varjojen tarkkaileminen. pesäpäiviä seuraavan suojan uskotaan puhdistavan metsän lumesta. pesäpäivien aikana on kiellettyä kajota elävään puuhun.

24. sääenteiden uskotaan kääntyvän päinvastaisiksi pesäpäivien jälkeen. pesäpäivien toivotaan sattuvan uuden ja täyden kuun välille.

25. loppiaisena "pirtti uutta päivää lämpiää" (joulun ja loppiaisen taustalla päivän palvontaan liittyviä tapoja).

26. marien alkutalven pitoihin (sorok-jol, lampaanjalka) kuuluu oluen valmistaminen (yhteisistä maltaista), ennustaminen, wasli-ukoksi ja akaksi pukeutuminen (mies naiseksi, nainen mieheksi), taloissa kiertäminen, ahkerien kiittäminen ja laiskojen nuhteleminen, kotieläinten ruokkiminen, lampaiden jalkojen koskettaminen (hedelmällisyys), eläinhahmoisiksi hengiksi pukeutuminen (karhu, kurki), eläinten äänien matkiminen ja eroottisen tanssin esittäminen rakkopillin säestyksellä (eläinhahmojen tömistellessä ja möristessä).

27. unkarilaiset viettävät laskiaista valon palaamisen ja lemmen riehana joka huipentuu kolmipäiväiseen "laskiaisenhäntään". tapahtumaan kuuluu pukeutuminen vastakkaisen sukupuolen vaatteisiin, tukinveto, eläimiksi naamioituminen (karhu, haikara), kulkueena kylän läpi liikkuminen, eläin ja ihmishahmojen välinen hulluttelu (haikara nipistää), miesten partojen "ajeleminen" jääpuikoilla, läpi yön jatkuva tanssiminen ja naimattomien tyttöjen "kaappaaminen" kulkueesta.

28. vepsäläinen vuosi alkaa joulun aikoihin vietetyllä pyhällä (auringonsyntymä, sunduma) johon kuuluu ensimmäisistä ennustamista, vedellä käyntiä (juostaan kilpaa, voittajalle vuoden onni), ruuista ennustamista (ensimmäinen piirakka=ozan pirg, onnenpiiras), ohrapuuron (suurinkas) uhraamista pakkasenhaltijalle (puisella lusikalla), naamioituneena kulkueena (bukeid) kiertämistä, eläimiksi (karhu, kurki) pukeutumista, vastakkaisen sukupuolen vaatteisiin pukeutumista (kasvot noetaan), esitysten esittämistä, meluamista ja avannossa käymistä.

29. vepsäläiset pitävät laskiaista (maitpuhäpanom) pimeän ajan päättöpyhänä. tapahtumassa ajetaan reellä, kiidätetään nuorikoita kylänraitilla (riuhtaisevat ajon aikana huivit päästään paljastaen alla olevan naisen päähineen) ja lasketaan mäkeä helmoja nostaen.

30. mordvalaisten talvenalottajaisiin kuuluu kodinhaltijalle uhraaminen (piirakoita), leikit, laulut, alastoman olkinuken kuljettaminen ympäri kylää, karhuksi pukeutuminen, "mehiläispesän" väsääminen oljista, oljilla virpominen (lempi), korva maassa kuunteleminen (enteet), juhlaruokien valmistaminen (lihaa, rieskaa), lapsille leivottujen herkkujen piilottaminen ja etsiminen, liinojen päällä ruokaileminen (pöydät myöhäistä perinnettä), esivanhempien rukoileminen veden äärellä, nurinperin käännettyihin vaatteisiin pukeutuminen, talosta taloon kiertäminen (vihdat käsissä) ja leivonnaisten kerääminen.

31. kolttasaamelaisten talvikylän tapoihin kuuluu veden pyhittäminen tammikuun alussa, nuorten tapailut, käsitöiden tekeminen, talvimetsästys ja porojen kokoaminen yhteen.

32. komien seitsemän päivää kestäviin lopputalven pyhiin kuuluu tukkien jäädyttäminen luiskiksi (koristellaan kuusenoksin), tukkeja pitkin laskeminen pareittain (pituudesta ennustetaan), keinujen rakentaminen jäälle, poroajelut kylän ympäri (auringon kunniaksi), rekien koristeleminen värikkäin kankain ja kelloin, vastanaineiden roiskiminen lumella, eläimiksi naamioituminen, näytelmän (karhu ja metsästäjät) esittäminen, piiritanssien tanssiminen ja laulaminen (lauletaan kevään tapaamisesta).

33. talvea jaetaan pikkutalveen (marras-joulukuu) ja emä talveen (tammi-helmikuu).

34. lopputalven pyhiin kuuluu tulen kantamista ympäri kylää ja paksuihin turkkeihin pukeutumista.

35. vepsäläiseen sundum-pyhään (joulukuu) kuuluu taikojen tekeminen, talosta taloon kiertäminen, vastakkaisen sukupuolen vaatteisiin pukeutuminen ja eläimiksi (kurki, hirvi, karhu) naamioituminen. 

36. joulukuiseen alkutalven pyhään kuuluu pirtin laittaminen valoisammaksi, saunan lämmittäminen (eläväiset päivällä, kuolleet yöllä), käytettyjen vastojen laittaminen talteen (taikavoima), eläinten matkiminen ja enteiden otto.

37. lopputalven pidoissa lämmitetään uuni leppäpuilla, syödään seitsemän kertaa (lihaa, kakkaroita), saatetaan uhrieläimen luut metsään, matkitaan eläimiä, lämmitetään sauna (kylpeminen ennen pimeää), juostaan kilpaa saunasta, pukeudutaan puhtaisiin vaatteisiin, suitaan hiukset seitsemään kertaan, juostaan kilpaa mäkeen, lasketaan mäkeä hiukset hajallaan ja loihditaan "liuvun liuvun, liinoi pitkii" tai "sulhasia kon taponsalkoja ja mustapäisiä mukuloita".

38. nenetsien joulukuinen vuotuisuhri järjestetään pyhäkössä keskellä erämaata. uhrin saajina on kaksi puista ihmishahmoa (jumaliksi muuttuneet suvun kantavanhemmat) apuhenkineen (joutsen, hanhi, käärme, poro). puiden oksille ripustetaan sarvia, vaatteita ja nahkoja.

39. vienan-karjalaiseen alkutalven pyhään kuuluu vastakkaisen sukupuolen vaatteisiin pukeutuminen ("käytih kummana"), päiden peittäminen huivein (jos tunnistetaan joutuu kulkueesta pois), talosta taloon kiertäminen ("parittoan käveltih"), kisaaminen ja enteiden kuulosteleminen (lumessa polvillaan).

40. laskiaisen tapoihin kuuluu hiusten pitäminen auki (arkena kiinni), tuvan neljässä nurkassa ruokaileminen ("et jakso hyvin tehrät tyätä sev vuaren"), saunominen ("piti käyräm mutta siä tartti ollap puhumata") ja kylmän veden heittäminen kylpijöiden päälle.

41. udmurttien helmikuisiin karhupäiviin kuuluu kontion tanssin (gondyr ektymon) esittäminen.

42. udmurtit järjestävät joulukuussa talvi-juomingit (tol-juon) ja helmikuussa voi-juomingit (vei-juon).

43. marien laskiaiseen (ujarnja) kuuluu mäen laskemista haloilla ja kehräpuiden päällä istumista (kehruutöiden päättöpyhä). 

44. udmurttien laskiaiseen kuuluu langanpesijäiset (talven aikana valmiiksi saadut langat pestään avannoissa, siirrytään kehruusta kutomiseen).

45. kainuulaiseen laskiaiseen kuuluu mämmin paistaminen petäjänkuorella (tai tuohella), mäkeen lähteminen ("mämmältä" mäkeen), laskiaissaunan lämmittäminen ja kylpeminen (makuulle auringon laskiessa).

46. mansien talviset karhupyhät (uj jikw, pedon tanssi) järjestetään kerran vuodessa seitsemän vuoden ajan (jonka jälkeen seitsemän vuoden tauko). tapahtumaan kuuluu kutsumassa käyminen edeltävänä iltana (kankain päällystettyjä metsästysnuolia ravistaen, kelloja kilistellen ja äänekkäästi huutaen), karhun saattaminen paikalle vihollistensa (varisten) vaikeuttaessa kulkua, reitin puhdistaminen lumella, karhun johdattaminen talon keskustaan ("he vievät minua keskustaan, asettavat minut korokkeelle, istun alas metsän neito, istun alas vuorten neito"), karhun puhdistaminen savulla ("he kulkevat ympäri neljä kertaa koivun kääpä kädessään"), karhun viihdyttäminen elämästään ja alkuperästään kertovin tarinoin, lauluin (uj eriy, pedon laulut) ja tanssein (tanssijat eläinhahmoisia), näytelmien (tulilap) esittäminen, miesten tanssit (xum jikw), naisten tanssit (ne jikw), suojeluseläinten liikkeitä jäljittelevät tanssit ja karhun saatteleminen pois.

47. lopputalven pyhiin kuuluu edellisenä vuonna naimisiin menneiden kohottaminen nuorikoista naisiksi (uhraavat pääliinansa suvun pyhäkköön).

48. mordvalaiset puhuttelevat lumisateiden jälkeen pakkasen haltijaa sanoin "kelme-ata (kylmä-ukko) ystäväiseni on kulkenut, polviin asti, ystäväiseni on lunta satanut".

49. nenetsit uhraavat lumisateiden aikaan jälleensyntyvälle vuodenaikaishaltijalle (yaptik-haesie). haltijaa pidetään välittäjänä jumalten ja ihmisten, pohjoisen ja etelän ja kesän ja talven välillä. haltijan uskotaan tulevan nenetsien avuksi talvisin ja vetävän lumimyrskyt itseensä. haltijan kuvaa (kankaisiin kiedottu puu-ukko) ja tälle annettuja lahjoja vedetään omassa reessään.

50. talvipyhien tapoihin kuuluu ahkera ennustaminen (heitetään lunta ilmaan ja toivotaan, hakataan jäähän avantoja (onnen avanto, vahingon avanto) ja heitetään avantoihin lumipalloja).

51. selkupit kutsuvat myöhässä olevaa talvea (ke) uhraamalla tälle lumesta muokatun jäniksen (noma), virpomalla jänistä oksin ja sanomalla "mene noma pohjoiseen, tuo pakkanen, juokse, tuo meille lumi" (sanat lausuu marraskuussa syntynyt).

52. selkuppien mukaan taivaallinen hirvi (pänyi, suuren karhun tähtikuvio) aloittaa talven eli lopettaa kesän.

53. selkupit kutsuvat talvea polttamalla nuotiossa havupuiden (talvipuu) neulasia (tulpa).

54.  nganasanien kaamoksen päättävään juhlaan (malusya, "puhdas maja") kuuluu  suuren kodan pystyttäminen, shamaanin esittämät kiitoslaulut (kiitetään talvesta selviytymisestä), suopeata kevättä pyytävät rukoukset ja nuorten leikkimät leikit (kestää 3-9 päivää shamaanin voimista riippuen).

55.  saamelaisten talvijuhliin kuuluu talvikylään (tallv-siyyt) kokoontuminen ja seita-haltijoiden muistaminen (kaikki asukkaat osallistuvat menoihin).

56. "tämä talvenki o ollu aevotellen kovi pakassi ja aevotellem taas o ollu aika suatust ilma" (pakkaset ja suojat).

57. "siellä sataa nyt niitä akanhattaroita", "pian siitä suvi tuloo, kun akapalalla lunta sataa", "jopa nyt rupesi akanpalolla rytkistämään lunta" (suuria lumihiutaleita).

58. "kun alakivviim peältä ei sulal lumi niin se pyssyy" (lumi).

59. "huiluttaa alakynteej ja ylikyntee, pikkusev vail lentää ja kokuvaa suojapaikkoin kinoksija" (lähellä maata lentävä tuiskulumi).

60. "jos puun alustat jättää pälvele nin sei pysy, mutta jos umpheen tuiskua nin se on talvem pohja" (talven pohja).

61. "kaks pimmeetä on annanpäivänä vastatosten" (pimeä kuu ja pimeä päivä, talvijuhlan ajoituksia).

62. "kyllä on yötä yäkötellä annam päivän aikaan", "ohto on yötä öyhkimistä annam päivän aikaisenna" (syödä vai öyhkiä kuin karhut, talvella pidettyjen karhupäivien ajoituksesta).

63. "jos ei talvell o hirmua nin kesäll ei ole armua" (talven ja kesän yhteydestä).

64. "sielä on nii armoton pakkanen että nenähä siälä jiätyy" (keskitalven luonteesta).

65. "avokaulonko se mennee ulos vaekka siell oj kirvespohojapakkanen" (pakkasen nimityksiä).

66. "eines on semmosta hellää lunta" (ensilumi, hellä lumi).

67. "siellon nyt jo emä jyräkkä", "siitä hennoo tulla emä tuiskun nujakka", "pitempi tuisku ol emätuisku, mutta kun se kuurottaam mennöö, se om pyryilima" (tuiskujen nimityksiä).

68. "näkkyypä olevan pakastummaan päen, uamulla suattaa olla jo emäpakkane" (kova pakkanen=emäpakkanen).

69. "hoikka lumi se enimmän aikaa maassa pysyy" (pakkaslumi).

70. "sillo ennakkoaikka olivat talvep paljo lumisemi ja kylmemi ku ny" (talvi on niin kuin se muistetaan).

71. "harvinaese aekasee se enshärmä nyt tullii" (ensikuurat).

72. "siinä täytykin ollap pitkä mäki että kerkis sel lorikommal lukkeen ennenku oli alhailla" (laskiaisloitsun).

73. "huiluttaa alakynteej ja ylikyntee, pikkusev vail lentää ja kokuvaa suojapaikkoin kinoksija" (tuiskun luonteesta).

74. "kyl se oikee ajatuttaa kuinka pääsee läpi tän talvisyrämmen noin huanoil puilla" (talven sydän).

75. "tänäp tuli jo ensmäseh haitulakke ales" (ensilumi).

76. "pakkane siit yöks väänäip ko nuoin on taivas kuulakka" (pakkasen kiristymisestä iltaisin).

77. "haivaloittee lunta", "pyryi semmottii suurii haivalei" (lumihiutaleet=haivaleita).

78. "halla hanhev varpaassa, talvi jouhtenan takana" (talven alkamisen merkki).

79. "laskiaisen pit olla ovet auk net haltija piäs sissiä" (laskiaistapoja).

80. "em minä tiätä myälen tullu, minä tulin tuolta hankikantoo", "nyt on niin hyvä hankikantoonen" (kantavan hangen aika).

81. "sit kuttutaal lumkukkaseks kun se on niin korkie että aina näkyy lumen alta" (hangen päällä näkyvät kasvit).

82. "sanovat harmajapakkaseksiki kun on häkärässä mailma" (pakkasen nimityksiä).

83. "eihä se päeväsyvämmellä enenny" (pakkanen).

84. "tänä vun on aikkain talvi" (jokainen talvi erilainen) .

85. "se oli näd nigu taiga aiga" (päivän poissaoloaika).

86. "a talvel on vanha jä" (vanha ja uusi jää).

87. "se on härme, pud männöd valgiaks" (talventulon merkkejä).

88. "ono höbliä jädä i raudajädä" (pehmeä ja kova jää).

89. "jouluj jälkiähä ne kovat pakkaist alkuid" (pakkanen=talven alku).

90. "tänä homuksen oli kahu, ku vezi oli jäz", "tänäpän on ildakahu" (yöpakkanen talvenalun merkkejä).

91. "lumipamppua kirretti" (suurta lumipalloa).

92. "lumipambuist tehti kaikkia seiniä ja lumimihiä" (lumimöhkäleistä).

93. "ja talvi sis ku kului sihe liugupäivä nasse" (talvi kuluu laskiaiseen asti).

94. "pakkain on lauhkend" (lauhtunut).

95. "lunda sadoi nin kovast sidä tidäkkä ei paljo tuntend", "lunda satta rabutta"
"lunda satta vahtaja" (keskitalven lumet).

96. "kaht sormia paksu jä oli vem päl, nin oli sur pakkain" (pakkanen jään paksuudesta).

97. "taita noiso lunda sadama gu on nim pilvez" (lumisateen ja pilvien yhteydestä).

98. "tuisku tuiskaz jälet kini", "oi midä tuiskaiz lunda" (keskitalven tuiskut).

99. "pakkaizel tullod jalad ja käet turraks" (pakkasen purema).

100. "se udist oli sattand jäm päälle" (uutta lunta).

101. "koval pakkaizel jä vahveno" (pakkasen ja jään yhteydestä).

102. "se oli semmoin tiukkuaiga, nidä nigu pelehelti, aikka videtti" (leikkien, laulujen ja tanssin aikaa).

103. "vinkiä pakkain" (kylmä ja kuiva pakkanen).

104. "pulest talvest vändijä toizelle kubehelle ja toist käbälä immö" (karhun kyljen kääntäminen).

105. "ku jäh harotta, tullo nigu levviä harodoz, sis ku pakkain tullo, hoikka jä vahva jä, se on ädekki" (jääsanastoa).

106. "kogo matkan mö mänimmä jäizen" (talvimatkat).

KEVÄT

1. kevätjuhlia ajoittavat hiirenkorvat, eläinten pentueet ja jokien tulvat.

2. karjalaista kevääntulon pyhää (äijäpäivä) vietetään ensimmäisen pälven aikaan perheen omassa pyhäkössä tai pihakodassa.

3. ukkosenjumala ukon kunniaksi järjestettyjä ukonkeikkeitä vietetään keväällä ensimmäisen poudan jälkeen tai ensimmäisten sateiden yhteydessä.

4. pajunkissojen ilmestyminen perinteisiä kevätjuhlan ajankohtia (virvotaan ihmiset ja eläimet).

5. volgalaisiin kevään vastaanottajaisiin (akaska) kuuluu naamioituminen ja talojen kiertäminen myötäpäivään (aurinko) pajukeppien kanssa.

6. silmujen puhkeaminen, muuttolintujen paluu ja ensimmäinen ukonilma kevätjuhlien ajoittajia.

7. kevätpyhien tapoihin kuuluu kokkojen sytyttäminen jokien varsille, saunominen, puhtaiden vaatteiden vaihtaminen, eläväisten virpominen pajunvarvuilla, ennustaminen, katajanoksien hakeminen (ovien ja kattohirren päälle) ja polttaminen (puhdistava savu), nuotion yli hyppiminen ja ensimmäisten kesätöiden suorittaminen (tehdään huolellisesti jotta onnistuvat yhtä hyvin koko kesän).

8. hantit viettävät kevättalven pitoja talvimetsästyskauden jälkeen. tapahtumaan kuuluu lihojen kerääminen perheiden kattiloista, laskeminen jokeen metsästysonnea pyytäen ja yhteinen ruokailu (vanhimmat ensimmäisenä).

9. hantit kutsuvat kevään vastaanottajaisia variksen päiväksi (järjestetään varisten palatessa, alkujaan muuttolintuja).

10. maaliskuun lopun pyhissä noustaan korkealle paikalle päivää tervehtimään ("täytyy varrain noussa yllää ja männä katsomaa kon se keikkuu metsän daanda", "myö ain gäytii katsomas ko auringo sätteil ja vipai"). tapahtumaan kuuluu päivän seuraaminen, kokkojen polttaminen kukkuloilla ja sään ennustaminen.

11. huhtikuun alussa juhlitaan maan syntymää (ensimmäinen pälvi). tapoihin kuuluu syksyllä kerättyjen punaisten marjojen nauttiminen ("syötii karpaloi ja vaik vaa mitä punasii marjoi syötii, siis oli aastajan punainen") ja tulevan kesän ennustaminen ("kun suojat, siis tulloo marjavuosi").

12. kevään pyhiin (urupäiv) kuuluu eläväisten virpominen ("ensiks lähettii ämmää virpomaa, sit tätilöi"). vitsat (urvat) valmistetaan punakuorisista pajunoksista, katajanoksista tai puolukanvarvuista. vitsoihin sidotaan värikkäitä koristeita. virpomassa käydään aamulla ennen päivänkoittoa (halutaan yllättää unesta). vitsa lahjoitetaan virvotulle (asetetaan kodin pyhään nurkkaan tai käydään laittamassa "kasvamaan"). virpomisen uskotaan tuovan onnea ("kui monta oksaa, niin monta onnea"), terveyttä ("urpaa arpaa, tuoreeks terveeks") ja viisautta ("mie siun virvon viisahaks, taputtelen taitavaks").

13. huhtikuun viimeistä neljännestä kutsutaan vanhoiksi suviöiksi (öillä nimikkokasvinsa, kasvien uskotaan "syntyvän" öisin).

14. kevätpyhiin kuuluu naisten kulkeminen kylän läpi näyttävässä rivissä ("miehil näytettii jot näi myö tullaa, huuvvettii ja tultii pitkin kyllää").

15. toukotulet sytytetään hankaamalla yhteen kahta kuivaa puuta. sytytettäessä lauletaan "syty synnytystulella, pala pantu valkialla, muille sytyt muilla puilla, meille sytyt tervaksilla". tulille lähdettäessä lauletaan "lähtekäät tytöt kokoille, vanhat ämmät valkialle, tuokaa tulta tullessanne, kekäleitä kengissänne". tulille kuljetaan pitkässä piirissä käsistä kiinni pitäen. tulesta lentelevissä kipinöissä ja kekäleissä uskotaan olevan puhdistavaa voimaa.

16. kalojen kudut, metsälintujen soidin ja muuttolintujen saapuminen perinteisiä kevätjuhlien ajoittajia.

17. toukojuhlien aamuna puhaltavan etelätuulen uskotaan lupaavan lohennousua ja lämmintä kesää.

18. virpomista pidetään terveyden ("tuoreeks terveeks") ja hedelmällisyyden ("täyeks tiineeks") antajana.

19. huhtikuisia kevättulia poltetaan täydenkuun aikaan. tulien ympärillä leikitään, tulista hypitään yli ja tulia syötetään oksilla. tulilla halutaan karkottaa talven pimeys. seuraavana aamuna noustaan korkealle paikalle seuraamaan päivän tanssia ja ennustamaan säästä (poutasää lämpimän vuoden enne, harmaa sateisen).

20. keväisiin tapoihin kuuluu "variksenveden" noutaminen purosta ja kasvojen peseminen sanoin "sie hako, mie harakka". vesi yritetään tuoda tupaan ennen variksen raakaisua ("petin kuret, petin käret, petin vaivasen variksen"). ensimmäistä aamulla nähtyä eläintä pidetään enteiden antajana.

21. huhtikuun viimeisellä neljänneksellä vietetään suviöitä (huutoyöt, ensimmäiset lämpimät yöt). tapahtumaan kuuluu ilmojen ennustaminen (kukin ennustaa 7 päivän sään), korkeille paikoille nouseminen, leppätorvien puhaltaminen (neljään suuntaan), taikojen tekeminen, asuinpaikan kiertäminen pihlajanoksien kanssa ja tulien sytyttäminen.

22. västäräkin uskotaan palaavan ja variksen munivan suviöiden aikaan.

23. toukopäivillä poltetaan tulia, juostaan kylän ympäri tiukujen kanssa ja heitetään vettä juoksijoiden päälle. tapahtuma järjestetään uuden kuun ja etelätuulen aikaan. sadetta pidetään suotuisana enteenä. tapoihin kuuluu metsän ukon (karhun) puhutteleminen sanoin "metsän ukko halliparta, kummun kultainen kuningas, tee tämä sula sovinto, kesärauha rapsakaamme".

24. toukokuun alussa vietetään hiljaista perheen keskeistä pyhää johon kuuluu parhaisiin vaatteisiin pukeutuminen, kerääntyminen perheen pitämyspuun juurelle, yhdessä ruokaileminen, kodinhaltijoiden puhutteleminen, purossa kylpeminen, ensimmäisillä koivunvarvuilla vihtominen ja lemmen nostattaminen.

25. hyönteisten ilmestyminen, lintujen pesiminen ja kalojen kudut toukopäivien ajoittajia.

26. marien toukopidot (aya pajram, aurapyhä) järjestetään päiväsaikaan kylän väen kerääntyessä yhteen (illalla nuorten iltamat).

27. vepsäläisiin kevätpyhiin (äipäi) kuuluu sukulimppujen leipominen (lapsi ojentaa leivän isovanhemmille), pajunoksien hakeminen, virpominen, halon laskeminen avantoon ja haudoilla käynnit (sukulaisten henget kutsutaan vierailulle heiluttamalla huivilla kodin suuntaan).

28. vepsäläiset järjestävät kesän vastaanottajaiset (kezan vastuz) toukokuun puolivälissä. tapahtumassa kokoonnutaan järvien rannoille ja kummuille, sytytetään tulia, syödään, juodaan, tanssitaan ja lauletaan.

29. vepsäläisiin toukokuun tapoihin kuuluu talojen koristeleminen koivunoksilla ja seppeleillä, koivujen pystyttäminen pihaan ja koivunlehvien laskeminen haudoille.

30. mordvalaisten kevätpäiviin kuuluu neitojen kokoontuminen yhteen, kalapiirakoiden valmistaminen, vanhemman naisen kutsuminen rukoilijaksi (pyytää terveyttä verm-avalta eli tuuli-emolta), nukkuvien virpominen ("nukkukaa, nukkukaa, älkää pelätkö heräämistänne, pajuvitsoilla teitä virvomme jotta toisenkin kerran tämän ajan eläisitte, jotta terveyttä riittäisi") ja salmat-nimisten leivonnaisten valmistaminen (voissa keitettyjä).

31. erzojen kevään alkajaisiin kuuluu kylän kauneimman tytön pukeminen kevääksi, kevään piiloutuminen metsään (auringonnousun suuntaan), kevään vastaanottaminen kylän portilla mesijuoman kanssa (uskotaan saapuvan niske-pasin eli taivaanjumalan luota), kevään kutsuminen metsästä, mesijuoman tarjoaminen keväälle (kumarruksin), kevään saattaminen kylään (maljan juotuaan), talosta taloon kiertäminen kevään kanssa, kevään saattaminen auringonlaskun suuntaan, tulien polttaminen kevään reitillä, kevään hyvästeleminen mesijuomin ja lauluin (palaa isänsä kotiin).

32. mordvalaisiin kevätpäiviin kuuluu kevään saattaminen kukkulalla kasvavan koivun luokse (ylinen), piiraiden ja kananmunien syöminen koivun juurella, koivun koristeleminen kangastilkuin ja munankuorin, kylään palaaminen, maljojen juominen, maahan lankeaminen, sytytettyjen olkilyhteiden laskeminen jokeen, tanssiminen ja rukoileminen ("lähde emonen, me saatamme sinua, tule taas tulevana vuonna, otamme sinut ilolla vastaan, anna hyvää terveyttä"). 

33. erzalaisiin toukopäiviin kuuluu kahden tytön pukeminen poikien vaatteisiin (and´amo), niitylle matkaaminen käsi kädessä (kesäpäivän hausta laulaen), kukkaseppeleiden sitominen ja heittäminen veteen (liikkeistä ennustetaan), nuoren koivun (kesäpäivä) koristeleminen nauhoin ja seppelein, koivun kantaminen joenrantaan, koivun kasteleminen veden emoa rukoillen ("vesiemo, emonen, huuhtele kesäpäivämme"), koivun saattaminen kylään laulaen ja käsiä yhteen lyöden, kulkueen vastaanottaminen kylässä, kulkueen "häiritseminen" ja häiritsijöiden huiskiminen vitsoilla.

34. komien kevään vastaanottajaisiin keräännytään aikaisin aamulla yhden osaanottajista pukeutuessa kevääksi (ruohoihin ja olkiin) ja neljän tämän naamioituneiksi saattajiksi (tuohinaamarit). kevään ympärillä tanssitaan kysyen "onko kevääseen vielä pitkälti". arvuuttelua jatketaan kunnes joku "paljastaa" kevään tulleen paikalle. kevättä suojelijoineen aletaan vihtoa rajusti näiden yrittäessä ottaa vihtoja pois ja ajaessa takaa vihtojia.

35. komien kevätpyhiä ajoittaa västäräkkien saapuminen ja jäiden lähtö ("västäräkkien pidot"). tapahtumaan kuuluu metsäaukealle kerääntyminen, kokon polttaminen, penkkien väsääminen pölkyistä, tulen ympärillä istuminen, oluen juominen tuohiastiasta, laulaminen, tanssiminen, tulen yli hyppiminen, oluen kaataminen maahan ("tämä on västäräkeille"), västäräkkiä muistuttavan nuken kyhääminen ja kiinnittäminen paaluun, paalun ympärillä leikkiminen ja ruokalahjan vieminen korkealle puuhun (toivotaan että västäräkki hakee lahjan ja tuo mukanaan lämpimän sään).

36. toukokuisiin kevätpitoihin kuuluu koivunoksien tuominen ikkunoiden alle ja polkujen reunoille, pienen koivun istuttaminen kylän keskelle, koivun koristeleminen värikkäin nauhoin ja tuohikääröin, koivun ympärillä tanssiminen, laulaminen ja leikkiminen, koivunoksien asettaminen tuvan pyhään nurkkaan (säilytetään seuraavaan kevääseen), tuvan nurkkien virpominen, lasten virpominen ("kasva niinkuin koivukin kasvaa") ja pienten lasten kylvettäminen suojelevia taikoja tehden.

37. kevätjuhliin kuuluu nuorten kokoontuminen jokien rannoille, mäille ja harjanteille ja tyttöjen salaiset vierailut metsään missä syövät, tanssivat ja laulavat koivun ympärillä.

38. tverin-karjalaisiin toukokuun tapoihin kuuluu koivunoksien tuominen tuvan pyhään nurkkaan (ettei ukkonen iskisi taloon) ja haudoille.

39. kevätvalkeita poltetaan saarissa, niemissä, kallioilla ja korkeilla mäillä. valkeat kootaan kuivista hongista ja katajista. tuli sytytetään illalla (kun alkaa hämärtymään). liekkien noustessa huudetaan suoraa huutoa. tulilla tanssitaan, leikitään, kerrotaan tarinoita ja lauletaan ("kunnes kaakkuri huutelee puoltayötä").

40. karjalaisen äijäpäivän viettoon kuuluu talosta taloon kiertäminen, tyttöjen maalaamien punaisten kananmunien kerääminen ja virpominen ("virvinpuu varvinpuu, tuoreheksi terveheksi, kulu kettu muah (vanha iho pois), uuzi sijah").

41. huhtikuun äijäpäivästä sanotaan "äijäpäivä päivän nostuo" (taustalla auringonpalvontaa).

42. vienan-karjalaiseen äijäpäivään kuuluu läpi yön valvominen ja eläväisten virpominen ("virvav varvan, vuuvekse tervehyökse"). käytetyt vitsat asetetaan tuvan lakeen, viedään kedolle tai poltetaan.

43. mordvalaiset sytyttävät huhtikuussa valkean tulen emo (tol-ava) kunniaksi (sytytetään hankaamalla, uskotaan puhdistavan).

44. toukokuun valkeita poltetaan saarissa ja korkeilla kallioilla. tapoihin kuuluu valkeilla istumista, kisailua, tanssia ja laulua.

45. udmurttien huhtikuisiin vuodenvaihteen pyhiin (kulem-poton-ui, kuolleiden-kulku-yö) kuuluu suojelevien kehien piirtäminen talojen ympärille, katajan, kanervan ja pihlajan oksien asettaminen ovien ja ikkunoiden pieliin, huoneiden puhdistaminen katajansavulla, tulen yli hyppiminen ("inmar antakoon terveyttä"), kylpeminen, henkien lepytteleminen ruokalahjoin, katoilla istuminen (kuunnellaan enteitä), porttien ja seinien virpominen pajunvitsoilla, käytettyjen vitsojen laittaminen tuleen (sairaudet, huono onni) ja lyhyiden näytelmien esittäminen.

46. komien vuodenvaihteen (huhtikuu) tapoihin kuuluu katajan ja hopeakuusen oksien tuominen metsästä (asetetaan vuoden ajaksi tuvan kurkihirteen tai poltetaan tulen yli hyppien).

47. marit viettävät maaliskuussa uudenkuun yötä (karkotetaan sairauksien henkiä).

48. udmurttien keväiset kualamenot (tulis kuala piron, keväinen kualaan meno) järjestetään koivunsilmujen puhjetessa (oksien taittaminen kiellettyä ennen "lehti-pyhää"). tapoihin kuuluu syksyllä tuotujen kuusenhavujen poistaminen, pohjoiseen päin rukoileminen (rukouksen vetäjällä kädessään koivunoksa) ja pyhäkön koristeleminen koivunoksin (pöydälle, seinille, penkeille, uhrihyllylle, lattialle). perheen kualaan (pihakota) käydään niin että naiset asettuvat tulisijan oikealle ja miehet vasemmalle puolelle.

49. udmurttien kevätpyhään (guzdor-dzuk, pälvipuuro) kuuluu kedolle kokoontuminen ensimmäisen pälven aikaan, laulaminen, tanssiminen, uhripuuron (pälvipuuro) keittäminen, puurokupin kohottaminen etelään päin ja suotuisien ilmojen ja hyvän vuoden pyytäminen taivaanjumala inmarilta.

50. vatjalaiset kutsuvat kevättulia valvotuliksi (tulia poltetaan huhtikuun kolmannella neljänneksellä).

51. marien kevätpyhiin (kugetse) kuuluu esivanhempien lepytteleminen, huolellinen kylpeminen ja peseytyminen, kokon valmistaminen katajanoksista, keinuminen, tulilla istuminen, laulaminen ja tanssiminen.

52. udmurtit juhlistavat toukokuun lopulla maan viheriöimistä.

53. toukokuun alussa vietetään metsästäjien merkkipäivää jossa kierrellään kiinnittämässä höyheniä pyyntipaikkojen puihin ("tuopa lintu tuolta maalta, lapin lintu lennättele").

54. mansit viettävät suuria uhrijuhlia huhtikuussa jokien vapautuessa jäistä ("ja siitä kaksi uutta kuuta eteenpäin"). tapahtumassa kumarretaan aurinkoa, uhrataan, rukoillaan ja iloitaan.

55. "virbopiänä tullah dai virvalla perretäh toista, sanotah virvin-puu varvin-puu, tuoreheksi terveheksi, kulu kettu muah, uuzi siah, siua virba, miua jäittä" (tverin-karjalaista virpopäivän perinnettä).

56. kalastajien kevätuhriin kuuluu ensimmäisen saaliin keittäminen rannalla, haltijoiden kutsuminen ("veen isäntä, veen emäntä, veen hippa halliparta, veen ainoo asukas, tules, syök kevätkaloja") ja poistuminen taakse katsomatta.

57. "akat kävivät vihtain kanssa ja sillä ripsuttelivat ja sanovat virvottelen, varvottelen tuoreeksi, tiineeksi, hyvee tekemässä oli sille rahvaalle, ja sitte kysy saapiko huhuilla talossa, ja sitte ken sitä lupas, sitte huhuili, hyvee toivottivat" (virpopäivän kuvaus).

58. mansit järjestävät suuret uhrijuhlat keväällä nousuvesien aikaan (toiset tammikuussa). juhla järjestetään haltija xalew-ojkan (vanha-mies-lokki) pyhäkössä. paikalle saapuvat heimon täysi-ikäiset miehet (estynyt lähettää lahjan muiden mukana). tapahtumaan kuuluu matkaan lähteminen venein (pyhäkkö saaressa), tuohivirsujen jalkaan vaihtaminen vastarannalla (lumen uskotaan suojelevan pyhäkön maata talvisin), kiven heittäminen rantahiekalle (jalpin ros) ennen veneestä nousemista, pyhäkön keskustaan käveleminen jonossa, haltijan lahjoittamien oksien kerääminen maasta (polttopuu), uhrieläimen (poro) sitominen tulisijan vieressä sijaitsevaan tolppaan, eläimen silmien ja selän peittäminen uhrikankain (jalpin ulam), numi-toromin puhutteleminen (luojajumala), uhrieläimen tainnuttaminen ja nylkeminen, lihojen kypsentäminen kattilassa, lihojen jakaminen kolmeen puiseen astiaan, astioiden kuljettaminen haltijoille (tulen viereen, uhripöydälle, aittaan), tukkijonon (3m välein asetetut tukit) yli hyppiminen (ensimmäistä kertaa mukana olevat), vaatelahjojen (arsons) sitominen pyhään setripuuhun, terveyden ja onnen pyytäminen haltijalta (puoleksi vuodeksi kerrallaan), kumartelut, lahjojen laskeminen onttoon puunrunkoon, ruokaileminen (haltijat ruokailevat höyryämisen aikana), pituushyppykilpailut (kuvaavat lokin lentoa, pisimmälle hypännyt xalew-ojkan suosikki), vyön vetäminen kilpaa, veneisiin palaaminen, seitsemän kertaa vastapäivään pyörähtäminen, lokkien huutojen matkiminen (hyvästit) ja kotiin palaaminen kilpaa meloen.

59. mansien toukokuisia uhrijuhlia ajoittavat siirtyminen alavirtaan (kalastusleiriin) ja tuomen kukinta. pyhiä edeltävät monipäiväiset melontakilpailut (kasne porat, kilpailun aika). melonta suoritetaan perhekunnittain ja musiikin säestyksellä. voittajaperhe saa palkinnoksi juhlissa uhrattavan poron.

60. mansien jäidenlähdön pyhiin kuuluu joen puhutteleminen ("annan uhrin joelle, annan rakkaalle joelle kiehuvan kupillisen"), uhrilihojen valmistaminen rannalla (jäiden alkaessa murtumaan), piiraiden laittaminen lautasille (jäiden alkaessa liikkumaan), joelle kumartaminen, ruokaileminen, lahjojen heittäminen jäälle, joen keskelle melominen (jäiden hävittyä), juoman kaataminen veteen, alavirtaan päin kumartaminen, haltija as-ikin rukoileminen, kevään ensimmäisen verkon heittäminen, veneeseen koputtaminen (haltija kuulolla) ja lahjojen laskeminen veteen.

61. udmurtit uhraavat kuura-emolle (puzmer-mumi) keväällä kuuran hävitessä maasta.

62. marit uhraavat poksom-kuwalle (pakkas-akka) ja poksom-kuguzalle (pakkas-ukko) kevät ja kesähallojen aikaan.

63. selkupit viettävät ensimmäisten joutsenten (cinki) saapumista iloisena jälleennäkemisenä johon kuuluu talvimajoista ulos tuleminen, veden roiskiminen ja joutsenten huutojen matkiminen (joutsenten uskotaan vastaavan huutoihin ja kiertävän kierroksen kylän yli).

64. selkuppien kalastuskausi aloitetaan keväällä shamaanin veden henkien ja pyyntieläinten vanhimpien kunniaksi suorittamalla rituaalilla (pori). tapahtumaan kuuluu "uuden laulun" laulaminen, henkien ruokkiminen (ensimmäinen saalis poltetaan) ja yhteinen ruokailu.

65. selkupit juhlistavat kevään alkamista (talven päättymistä) päivänä jona jäät liikahtavat ensimmäisen kerran. tapoihin kuuluu paistetun kalan, leivän ja hunajakakkujen tuominen joen rannalle ja kiitoksien kuiskaaminen joki-emolle ("kiitos, ob-emo, talven väistymisestä, kiitos, selvisimme kylmästä"). joelta pyydetään "elämän jatkumista".

66. keväisiin tapahtumiin kuuluu "talviunta nukkuvien lintujen herättäminen" (ajatellaan nukkuvan talviunta karhun lailla).

67. kalastajien kevätmenoihin kuuluu ensimmäisen kalan perkaaminen (ilman veistä), ensimmäisen lohenpään keittäminen ja ensimmäinen jäidenlähdön jälkeisen kalasopan keittäminen.

68. hantit veistävät keväällä jäiden lähdettyä ("uuden veden aika") puisen kalankuvan (hauki, säynävä) joka otetaan mukaan kalaan lähdettäessä (kuvat veistetään kulloinkin kutevista kaloista). 

69. samojedit uhraavat kalastuskauden alkaessa kalanhahmoisen "veden isännästä" veistetyn kuvan joen suulla.

70. kevään ensimmäinen kalansaalis keitetään rantatörmällä, syödään käsin ja palautetaan ruodot veteen (ruotojen tulee säilyä ehjinä).

71. hantit viettävät muuttolintujen paluuta kevättalven tärkeimpänä tapahtumana. lintujen ajatellaan "menevän ja tulevan taivaan liepeen alitse".

72. hantit järjestävät keväisin metsästäjien juhlat "hirven pyhässä paikassa". tapahtumaan tuodaan hirvenjäänteitä edelliseltä syksyltä tai kaadetaan hirvi jonka sisäelimet ja sydän paistetaan. hirven kaataja ripustaa hirven kurkun ja kallon koivuun (koivu=ylinen=hirvenpuu, petäjä=alinen=karhunpuu).

73. mansit muistavat kevääntuojana pidettyä pikkulintua (rei-tarton-ujris, lämpöä-tuova-lintu) kirjailemalla kuviaan uskonnollisissa menoissa käytettyihin peitteisiin.

74. mansit viettävät ensimmäisten varisten saapuessa "varisten päivää". tapahtumaan kuuluu Varis-akan (Urin-ekwa) muistaminen, enteiden katsominen tulevalle vuodelle (ensimäinen nähty varis) ja varisten ja muiden lintujen liikkeitä jäljittelevien tanssien (akan-akan, ojka jikw) tanssiminen.

75. enetsit uhraavat haltijoille keväällä kalastuskauden alkaessa (uhripaikka metsässä kumpujen luona, lahjaksi poronlihaa, kolikoita, kankaanpaloja).

76. enetsien kevätjuhlallisuuksiin ("puhdas kota") kuuluu maahan pystytetyn seipään (khorei) ympäri tanssiminen sisään ja ulospäin hengitettyjen kiljahdusten (khii-khoi) säestyksellä, kolmen shamaanin esittämä väkevä loitsulaulu (kamlanie), kuolleiden sukulaisten henkilökohtaisten laulujen (mod´barei) esittäminen ja shamaanien suorittamat henkien kutsu (karhu, huuhkaja) ja karkoitusmenot (vahingolliset henget, amuke).

77. nganasanien kevätmenoihin kuuluu kivistä rakennetun portin tai käytävän (fala-futu) rakentaminen ja läpi ryömiminen shamaanin säestäessä toimitusta lauluin (kaikki kulkevat käytävän läpi kolmasti, "syntyvät uudestaan").

78. mansien toukokuun lopussa pidettäviin kalastuskauden alkajaisiin kuuluu tulien polttaminen, melontakisat, yhdessä syöminen, haltijoille uhraaminen ja shamaanin suorittamat tiedustelut tulevan kesän saaliista ja kalojen olinpaikoista.

79. "kevähinen kehno ilma hyvvää ajatelleepi" (lämmintä kesää).

80. "kyllä nyt taas velet nousee alaville maille kul lumi sullaa näim pija" (kevättulvat).

81. "kum mentiin keväthaukeen tehtiin oikeih hyvä avokoppeli, siinä viikko nukuttiin" (laavussa).

82. "nyt tullo aigaise keväd" (jokainen kevät erilainen).

83. "keväest tahtoi tulla hugudoz" (kevättulva=hukutus).

84. "siz jä algoi männä pahaizekse" (kevään merkkejä).

85. "kevätkerzi noisso" (kevätkirsi=riite).

86. "keväest algad kugad kazva" (toukokuu).

87. "keväest laula sissavad" (kevätlintujen nimiä).

88. "alkad linnut pessiä etsiä, sid ongi kiurumpäivä" (kevätpyhien nimet lintujen saapumisesta).

89. "paistoid linnun, sid männit söttämä kiurua" (syöttämään kiurua linnunhahmoisilla leivoksilla, kiurunpäivän tapoja).

90. "lapset käivät kogo udä urbimaz" (virpomassa).

91. "virpi varpi tuoreks terveks, koit anna saija, ni sarvet pähä" (virpomislukuja).

92. "jo alka lotta satta, kevät tullo", "märkiä lottia satta, se on hyettä"  (lotta=loska=hye=räntä).

93. "pud on keväest mahlakkad" (kevään merkkejä).

94. "ensihän ne urvattivat perenaista aina" (urpoivat emännän ensin).

95. "keväest kuzi ja pettäjä om pihakkahad" (pihkan aika).

96. "tänäbän oli notta abajim pyhidöz" (keväinen apajien pyhittäminen).

97. "kevätpole tuli päiväpaistet" (kevään merkkejä).

98. "jä rikkahu, tullo tomagad ilmad" (utuiset ilmat jäiden sulaessa).

99. "ensi panna oksat kokko ja siz ne kuivad ja siz männä kevvällä polttama robjoita" (keväisin poltetut risutulet).

100. "keväest om metsä rohhoin gu lehti alka puihe noissa" (rohhoi=vihreä, ruohon värinen).

101. "metsäd kaik sinettid, mad alkad näkkyä" (maan siintäminen).

102. "urpa, arpa, tuoreks, terveks" (urpomislukuja).

103. "se satta sarahutta ja männö yli" (kevätsade).

104. "tänä keväem pidi kauvvan kahuloja" (yöpakkasia).

SUVI

1. keskikesän pyhiin kuuluu kylpeminen, kukkien kerääminen, kokolla istuminen, laulaminen, tanssiminen ja rakennusten koristeleminen koivunoksilla, kukkivilla pihlajanoksilla (ajoitus) ja alkukesänkukilla. ajankohtaa pidetään parhaana parantavien kasvien keräämiseen. kylpemisen uskotaan puhdistavan menneen vuoden (vuodenvaihde) kärsimykset, sairaudet ja liat (etenkin lapsia kylvetetään). käytetyt vihdat heitetään jokeen tai saunan katolle ("vie liat männessäs"). ennen pyhiä on kiellettyä uida tai taittaa koivunoksia.

2. käkeä ja pääskystä pidetään suventuojina ("käk tuop suven sanomat, a piäsky päivän lämpöisen").

3. kesäkuun lopulla vietetään ukonvakkoja. ukon uskotaan saapuvan tapahtumaan ukkosen hahmossa. ukon kunniaksi juodaan maljat (sadetta) ja kaadetaan juomaa uhrikiville. tapahtuma kestää kolme päivää. paikkana toimii ukkosen polttama aho tai ahon vastainen rinne. edeltävänä iltana poltetaan kokkoja (sytytetään latvasta käsin isketyllä tulella). kokoille kutsutaan lauluin ("tulkaa leikkarit lekolle, vanhat ämmät valkealle, tuokaa tuohta tullessanne, kämäriä käyvessänne, millä mie kokon kohennan, ilotulen tuikahutan"). kokkojen ympärillä lauletaan, tanssitaan, seurustellaan ja tavataan sukulaisia ("myö harvoin hanot yhessä, sitä harvemmin sisokset, harvemmin emosen lapset"). polttopuiksi tuodaan juurakkoja (kämärä), vanhoja veneitä ja kuivuneita puita. kokon palamisesta ennustetaan (kipinät, kaatumissuunta).

4. heinäkuussa järjestetään toiset ukonvakat. tapahtumassa kiitetään ukkoa sateista, ennustetaan säästä ("pohja poudat ponnettomat, itä ilkeät satehet"), valellaan vettä maahan ja kallioille ja kastellaan toisia vedellä.

5. kesäkuun pisimpiä päiviä kutsutaan päivänpalaukseksi ja pesäpäiviksi ("päivä pesässään"). päivistä ennustetaan loppukesän säätä.

6. kesäkuun pyhiin kuuluu vihreyden ja kukoistavan luonnon kunnioittaminen (ajoittajina tuomen ja pihlajan kukinnat). tapoihin kuuluu koivumajojen rakentaminen, majoissa ruokaileminen, haavan ja pihlajanlehtien ripotteleminen lattialle ("vihreä matto"), kukkivien oksien ripustaminen seinille, tuoksuvan "pensaan" kyhääminen keskelle lattiaa, kukkien sitominen seppeleiksi, seppeleiden asettaminen päähän ja ikkunoille (koristelut tehdään yöllä).

7. kesäkuun pyhien koristeluissa (vastat, vitsat, seppeleet) uskotaan olevan maan emon luomisvoimaa. koristeet varastoidaan huolellisesti tai pidetään paikallaan kekriin asti. koristeiden kaltoin kohtelun ja taittamisen uskotaan tuovan huonoa onnea.

8. kesäkuun tapoihin kuuluu kokkojen polttaminen korkeilla paikoilla (kokkokallio, paikannimet), palamisesta ennustaminen, lemmentaikojen tekeminen, lemmenkylpyjen järjestäminen (lemmen aika), kedoilla pyöriminen, kastepisaroiden kerääminen, 9-heinäisen kukkaseppeleen (akan kämmekkä) valmistaminen ja laittaminen tyynyn alle, kylpeminen, saunan kiertäminen kolmasti, lähteeseen kurkistaminen ja koskessa istuminen.

9. heinäkuun alkua kutsutaan kukkasten päiviksi (syötävien, parantavien ja värjäävien kasvien aikaa).

10. heinäkuun toisella neljänneksellä vietetään kesännapaa. ajankohtaa pidetään sukulaiseksi ymmärretyn karhun toisena pääpyhänä (karuse päev). tapoihin kuuluu karhun lepyttelyä ja lahjojen viemistä karhun petäjälle.

11. heinäkuun lopussa pidetään kolmannet ukonvakat. tapahtuma aloittaa syyskesän (yöt alkavat pimetä) ja määrää seuraavan kuun sään. tapoihin kuuluu tupien siivoaminen, lehvien levittäminen lattioille, kovien äänien ja tulen tekemisen vältteleminen (salamat), uhrieläimen teurastaminen (uhrieläimiä pidetään muita paremmin), kaljan keittäminen sadevedestä (ukonvesi), parhaimpiin vaatteisiin pukeutuminen, veden pirskottaminen rajapaikoille (lepänoksilla), ruokalahjojen laskeminen (pyhään nurkkaan, maahan, pihakoivun juureen) ja ruokaileminen.

12. elokuun lopulla vietetään akkain kesää (akanpäivä, emännän päivä). tapahtumaa ajoittavat viimeiset helteet, aamukasteet ja hämähäkinseitit ("maa kiimassa", "maa härkii"). maan uskotaan alkavan valmistautua talveen ja tulevaan lumipeitteeseen. maan emoa kiitetään kesän antimista, marjoista ja hedelmällisyydestä (keräystöiden lopettajaiset).

13. ukonpäiviin kuuluu pukin, peuran tai poron uhraaminen. uhrilla halutaan varmistaa seuraavan vuoden onni. liha valmistetaan keitoksi ja syödään kylän pyhäkön ympärillä valkoisilla liinoilla istuen.

14. vepsäläinen kesäjuhla (kezan sunduma) järjestetään heinäkuun alussa. tapahtumaan kerätään kukkia, koristellaan pirtit pihlajanoksilla, sidotaan seppeleitä koivunoksista, asetetaan seppeleitä pyhään nurkkaan, tehdään lemmentaikoja, lämmitetään tyttöjen sauna, kylvetään, heitetään käytetyt vastat järveen ja ennustetaan.

15. vepsäläiset kokoontuvat heinäkuussa pyhälle kivelle (pestor) tai purolle missä tehdään suojelevia taikoja ja annetaan ruokalahjoja.

16. vepsäläisten elokuisilla uhripäivillä teurastetaan eläin (ilman rautaesineitä), paloitellaan ruho ja keitetään lihat kattilassa. tarjoilujen valmistuttua asetutaan istumaan kedolle ja maistellaan ruokaa puulusikoilla (suurista kulhoista).

17. moksalaiset viettävät kesäkuun lopun kasvunjuhlaa kylän läpi äänekkäästi kulkien ja laulaen. kulkueen keskellä kävelee lystikkäästi puettu akka (henkiolento) jota muut suojelevat kepeillä viuhtoen. kylästä jatketaan kedolle minne levitetään valkoiset liinat ja tarjoilut (kananmunat, letut, leivät). ennen ruokailua kiitetään pellon-emoa (paks-ava) rukouksin ja kädet ylös kohottaen.

18. kesäkuun suuren pyhään (akkojenpuuro) kokoonnutaan joen rannalle, sytytetään tuli, asetetaan ruuat (puuro, piirakat) esivanhempien kuvan eteen, rukoillaan kuvan edessä ("niin paljon kuin vadeissa on salmaa esivanhemmille, niin paljon lisääntykööt lampaat") ja lasketaan ruokaa jokeen.

19. kesäkuun akkojenpyhän tapoihin kuuluu salaa lähteminen, kedolla telmiminen hiukset avoimina, ruokalahjojen laskeminen valkoisille liinoille, liinoilla ruokaileminen, rukoileminen (kasvot itää kohti), kasvun ja terveyden pyytäminen maan emolta ("armahda meitä kostea mastor-ava, kuule rukouksemme tammen, koivun, lehmuksen ja koko metsän puolesta"), ukkosen sanat ("anna hiljaisia, kuurottaisia sateita, älä lähetä tuhoavia rakeita, älä saata meitä näkemään nälkää"), tuuli-emon sanat ("tuulen haltija, hiljaa puhaltaessasi hyvää teet, saat kuulla hyviä sanoja, kovasti puhaltaessasi pahoin teet, silloin kuulet pahoja sanoja"), vesi-emon sanat ("niin paljon kuin puurossa on suurimoita niin paljon anna hyvää, loputonta rikkautta, terveyttä, pitkää ikää") ja esivanhempien sanat ("tulkoon siitä teidänkin hyväksenne, tuuli-emo kantakoon sen teille, maa-emo saattakoon sen perille").

20. moksalaisten kesäkuun lopun pyhään kuuluu vihtojen valmistaminen lehvistä ja kukista, kylpeminen, vihtojen heittäminen saunan katolle, saunan edustalla tanssiminen, kukin ja lehvin koristautuminen, kedoilla juokseminen, ohikulkijoiden virpominen, suuren koivun alla uhraaminen, taivaan (skajbas), auringon (sibas), kuun (kovbas) ja maa-emon (mastor-ava) rukoileminen, rieskaleipien asettaminen maahan, leipien ympäri kulkeminen, uhripalojen ripustaminen koivuun (tuohivasuissa), kaljan kaataminen maahan, perheittäin ruokaileminen ja itää kohti kiittäminen.

21. marit sammuttavat kesän kuumimpana päivänä kylän tulet ja sytyttävät hankaamalla "uuden valkean". uuden tulen yli käydään hyppimässä. tulesta otetaan taloihin uudet kotitulet.

22. kesän pyhiin kuuluu pirtin koristeleminen kukin ja koivunoksin (seinänrakoihin heiniä, kukkia ja suopursuja, voimakas tuoksu).

23. ukonpäiviin kuuluu lahjojen vieminen ukolle tuohivakoissa (ukonvuorelle, ukonsaareen, ukkosen suosimiin paikkoihin).

24. keskikesän tapoihin kuuluu seitsemän eri kukan kerääminen ja sitominen seppeleeksi (tyynyn alle sanoin "nouse lempi lehvän alta"), niityllä kieriskeleminen ("seitsemä kertua nyt enembi nuoret miehet mieltykäi kui ennen"), seitsemän puron juokseminen, iltasaunan lämmittäminen, taikavastan sitominen (keltaisista kukista ja seitsemän koivun lehvistä), sidottaessa loihtiminen ("nytpä taitan taikavastan, lekahutan lemmenvastan", "minä taitan taikavastan, lempivastan liehottelen, korvalta punaisen kosken"), veden hakeminen lähteestä (kukkia vastalahjaksi), yöllä kylpeminen, kasteen kerääminen aamuyöllä (helmoihin, tuoheen, liinaan) ja aamukasteessa käveleminen paljain jaloin.

25. kuivuuden aikana vietettyihin ukonkunnioihin kuuluu ukoinsupun eli poutatuohisen valmistaminen karkeasta koivusta (valmistaessa vihelletään), lähteen eteläpuolelta otetun maan laittaminen tuohiseen, tuohisen nostaminen katolle ja tuohisen kasteleminen viheltäen (kastellaan kunnes sade tulee). sateen jälkeen ukkoa kiitetään syöden ja juoden (ukonkeikkeet).

26. alkukesän pyhiin kuuluu ensimmäisen vastan sitominen (ajoitus), kukkien ja lehvien kerääminen ja ripustaminen kuivumaan (orsille, oven yläpuolelle), kotieläinten koristeleminen, lattian peittäminen katajanoksin, kylpeminen (jos lauteilta kesken löylyjen ei pääse kokolle), vastojen heittäminen saunan katolle, risukokkojen polttaminen (alkuilta), korkean säärikokon sytyttäminen keskiyöllä (sytyttäjänä suvun vanhin), tulensanojen lausuminen ("tuikahti tulikipuna, suikahti punasoroinen") ja enteiden kuulosteleminen (kivien ja kallioiden päällä).

27. vienan-karjalaisiin alkukesän pitoihin kuuluu lehtikerppujen tuominen pirtteihin, kerppujen asettaminen nurkkiin, lehtien riipiminen lattialle ja pienten tulien laittaminen tuohilautoille. pitoja ennen on kiellettyä taittaa oksia (puut raskaana) tai tappaa sääskiä.

28. udmurtit järjestävät heinäkuussa kesä-juomingit (guzem-juon) joissa juodaan lehti-oluet (kuar-sur).

29. udmurttien kesäkuun uhrijuhlaan kuuluu kokoontuminen kedolle auringon ollessa korkeimmillaan, inmarille, maa-emolle (mu-kiltsin), ukkos-emolle (gudiri-mumi), tuulelle ja esivanhemmille uhraaminen (lahjat tuleen, kuusen oksille ja maahan), tulien virittäminen jumalille, uhrieläimen sitominen hopeakuuseen, veden tuominen lähteestä, uhrieläimen kasteleminen koivunlehvien läpi, lihojen valmistaminen suurissa kattiloissa, tarjoilujen asettaminen riviin valkoisille liinoille, ruokien kohottaminen jumalille, seuraavan vuoden onnen ennustaminen, perhekunnittain ruokaileminen, riviin asettuminen ja jumalten kiittäminen.

30. inkeroisten vakkapyhissä (vakkove) rukoillaan ukkosenhaltijaa (jotta antaisi sadetta) ja joenhaltijaa (jottei hukuttaisi lapsia).

31. marien heinäkuun pyhään (kusö) kuuluu tuohitorvien valmistaminen, lahjojen antaminen ja vahingollisten henkien karkottaminen torvia puhaltaen.

32. udmurttien kesäkuun tapoihin kuuluu jumalille uhraamista, kisailua ja sateen kutsumista (zor kuron).

33. hantien keskikesän viettoon kuuluu syntymänjumalatar pugos ankin tytärten tuominen pyhäköstään (miehet eivät saa katsoa haltijoita), tytärten palveleminen perheen ruoka-aitassa, tytärten kierrättäminen perheissä, valkoisen ja punaisen kankaan, nahkojen ja helminauhojen lahjoittaminen tyttärille, tytärten pukeminen uusiin vaatteisiin ja kunniakseen ruokaileminen.

34. marien kesän lehtouhriin kuuluu joessa kylpeminen, puhtaisiin vaatteisiin pukeutuminen, haltijoille pyhitettyjen puiden (ona pu) kumartaminen, tulen sytyttäminen (pudonneista oksista), niinen tai koivunlehvien tai havujen levittäminen uhripuiden juurelle (haltijasta riippuen), valkoisen kankaan ja rituaaliesineiden asettaminen lehvien päälle (eläinkuvioinen lusikka, pihkaa ja mesijuomaa sisältävät kupit, pata, linnunmuotoiset leivät), mesijuoman kaataminen (tuleen, puun rungolle), haltijan tahdon tiedusteleminen lastuja vuollen (maahan, tuleen), pienen taimen (izi-ona pu) istuttaminen uhripuun viereen, ruokalahjojen kiinnittäminen puuhun, lehvien laskeminen pienen ja suuren uhripuun väliin, valkoisten kankaiden levittäminen maahan, kankailla ruokaileminen perheittäin, haltijoiden viihdyttäminen (kanteleen soitolla) ja kiittäminen (kekäle tuleen rukouksen lopuksi).

35. nganasanien suvipäiviä (any´o-dyaly) johtaa heimon vanhin nainen (menoihin kuuluu nuorten kisat ja leikit, keihäänheittoa, suopunginheittoa).

36. "ylössui alassui miu roppei marjoi täys" (huudetaan marjaan lähdettäessä ja heitetään roppeet ilmaan).

37. "alkusuvi o kylm" (alkukesän luonteesta).

38. "ankermoihaa niit joka taloo otettii", "ankermahheinii ottivat ennej laattijoillen, ne on nii hyvähaisusii ne heinät" (keskikesän tapoja).

39. "angerva kuk kukki niin sillo ruvettii heinää", "heihnään alethiin ko pellot päile tassainu ja angerias tuli kukile ja hämhääkki kuto verkkonsa heihnään", "enner ruvettiiv vasta sitte heinään ku apilas ol jo herennä kukkimasta" (kesän ajoituksia).

40. "tuas se jo elokuun lopul alkaa vetäh oluu vähä anhelaks kun suvi on niinkon mennehiäh jo" (loppukesän luonteesta).

41. "heinänkukastahan sitä paljo arveltii" (ennustettiin, heinäkuu=arpomisen kuu).

42. "s ooli juhannukseen astikka pikkusuvee, sittev vasta isosuvi tulee" (kesän vaiheita).

43. "kesäsyvämmellä o hellepäevinä ilimassa semmosta lämpöse aovverta, metkasti vipattavvoo" (kesän sydän).

44. "toissasuvena, ei mar, se oli tän erellisenä suvena ko niin kauheestis sato", "se olkii sillo nii kylmä kesä, huolint paljo alast olla" (sadekesistä).

45. "kasvaa jo vissiin suvenihanaisii" (sinivuokot suven merkkejä etelässä).

46. "kylä ne lehmät aina syksysuvesta oli hakusessa" (kevätsuvi, suvi ja syyssuvi).

47. "pantii havukokko tule, sitä sanottii kutsujaiskokokskii, et kansa ties soapuu paikal" (suvipyhien tapoja).

48. "jo sula näkky, jo alka kezä tulla" (kesän tulo).

49. "kezäl jouhtud mele talvellist pakkaist" (ja talvella kesähelteet).

50. "ku tullo kezoi käppiä" (suvi suloinen).

51. "nurman pälle valkiat kankat panti" (suvipyhiin valmistauduttaessa).

52. "se satta sarahutta ja männö yli" (lämmin kesäsade).

53. "kezäl olti valkiad illad" (valkeat illat).

54. "ne olti enzimäist vassad" (ensimmäisten vastojen sitominen).